Johannes Kastaja on erän kirkkohistoriamme tutuimmista pyhimyksistä. Hänen syntymäpäiväänsä vietetään juhannuksena – keskikesän päivänä. Johannes Kastaja kuoli marttyyrinä, kuten niin moni kirkkohistoriamme varhaisista suurmiehistä. Hänen teloituspäiväänsä on muistettu 29.8., jolloin hänen uskotaan saaneen loppunsa.
Johannes Kastajan mestautti Herodes Antipas vuonna 32. Tämä Herodes ei ollut jouluevankeliumista tuttu kuningas Herodes vaan Galilean neljänneksen kuvernööri ja neljänneshallitsija. Hänet oli tehtävään nimittänyt keisari Augustus.
Keskiaikana asia ilmaistiin vanhoissa pyhimyskalentereissa sanoin Decollatio Johannis. Mikael Agricola suomensi termin 1500-luvun alkupuoliskolla muotoon Johannes Kastajan kaulanleikkaus.
Päivä oli ollut suomalaisessa pyhimyskalenterissa ainakin vuodesta 1324. Suomalaisen virsikirjan kalenterissa se säilyi vuoteen 1845 ja virallisessa Helsingin yliopiston Almanakassa aina vuoteen 1907 saakka. Päivää kuvattiin lyhennyksellä Joh. Kast. k.l.. On todennäköistä, ettei kansa yleisesti ymmärtänyt enää tuolloin päivän tai lyhenteen merkitystä.
Kaulanleikkauspäivä ei ollut hyvä päivä, vaan se koettiin vaarallisena ja kammottavana. Siksi päivälle asetettiin kovia kansanelämään vaikuttavia vaatimuksia.
Tuona päivänä ei saanut kylvää ruista eikä muokata peltoa, koska vaikutukset olisivat ulottuneet pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan niittyjen perkaaminen ja syöpäläisten hävittäminen oli tuona päivänä mahdollista, ja oikeastaan se oli erinomaisen sopiva näihin toimiin.
Ortodoksisella alueella päivää kutsuttiin Kuivan Iivanan päiväksi. Itäisen kirkon piirissä päivä oli jos mahdollista vieläkin pahempi kuin lännen kirkon parissa.
Teppo Vihola
Johtaja, Suomen maatalousmuseo Sarka