Simon päivä 28.10. on vanha apostoli Simon kiivailijan ja Juudas Taddeuksen muistoksi vietetty päivä keskiaikaisessa pyhimyskalenterissa. Suomessa merkkipäivä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1338 kalenterissa ja nykyiseen kalenteriin se on jäänyt suomalaisittain Simon päivänä.
Vanhassa kansanperinteessä Simon päivä oli merkittävä monessa mielessä. Päivä sijoittuu aikaan, jolloin järvet alkavat jäätyä ja maa routaantua. Jäät alkoivat kantaa ja helpottaa liikkumista ja routainen maa oli niin ikään tukeva alusta. Talvi alkoi.
Kun talvi alkaa ja ilma kylmenee, tulee mahdolliseksi myös teurastaa suurempia eläimiä. Simo oli myös Sika-Simuna: ”Simo sikoja pistää, että pyhiksi miehiksi makkaraa saa”. Kylmä ilma takasi sen, että liha säilyi suolattuna ja sen käyttö vähitellen oli mahdollista. Tässä mielessä Simon päivä oli eräänlainen juhlapäivä, jolloin saatiin ruokaan tappaisia: teurastettaessa saatavia verta ja elimiä ja muita tuotteita, joiden käyttö ja säilyttäminen ei ollut mahdollista.
Teurastamiseen liittyi myös säiden tarkkailu. Jos Simon päivänä on tuuli pohjoisessa, tulee pitkä kevät. Saa tehdä uuden lahdin, että rehu riittäisi uuteen myöhäiseen kevääseen.
Simon päivä oli myös kalastuksen kannalta merkittävä. Syyskuituiset kalat: muikut, siiat ja kutulohet olivat kutupuuhissaan ja merkittävän helppoja kalastaa. Tämä koski tietenkin vain sellaisia alueita, joilla oli sopivat kalavedet syksyiseen kutupyyntiin. Syksyn kalastuskausi oli Simon päivän tienoilla vilkkaimmillaan.
Simo oli myös tohvelisankareiden suojeluspyhimys. Simona ei sopinut vaimoaan vastustella. Jos Simona vaimo oli noussut ennen mistään, niin emäntä oli taas vuoden perheen hallitusohjaksissa.
Teppo Vihola