Kun Tuomas (21.12.) oli tuonut joulun, alkoivat vanhan kansan Pesäpäivät. Talvipäivän seisauksen aikaan auringon uskottiin olevan kolme päivää paikoillaan eli pesässään. Tällöin pienikin pilkahdus auringosta ennusti tulevaksi lämmintä ja kuivaa kesää. Kaskienkin arveltiin palavan hyvin seuraavana kesänä, jos Eevan päivänä (24.12.) näki oman varjonsa.
Myös karhu nukkui syvintä untaan pesäpäivinä, eikä sitä sopinut häiritä tuoreen puun hakkaamisella. Muuten mesikämmen kostaisi raatelemalla karjaa tulevana kesänä.
Jos pesäpäivinä koettiin kovia pakkasia, arveltiin että ”pakkanen palaa pesässään”. Tästä ennustettiin, että sydäntalvesta tulee leuto ja ”turkin joutaa myydä”. Pesäpäivät muodostivat myös enteissä erityisen taitekohdan. Pesäpäivien jälkeen tuleva suojasää ennusti yhdeksän viikon päästä tulevaa suurta suojaa, joka taas ilmaisin kevään tulon nopeuden. Aatamin päivän (24.12.) jälkeinen ensimmäinen myrsky tiesi jäiden lähtöä järvistä 18 viikon päästä.
Juha Hirvilammi
Suomen maatalousmuseo Sarka