Jäimme viimeksi Käsityöläiskadun risteykseen. Muistelimme Heinosen ja Mäkisen taloja. Heinosen navetan kohdalla on nykyään entinen Puhelimen talo, jossa Loimaan Lehden toimistokin sijaitsee. Siellä on aina mukava käydä.
Olisimme voineet jatkaa matkaa aina Kupin ladolle asti. Raino Eino kertoi että hänen isänsä rakensi ladon. Ladon nurkalle minunkin saattoretket päättyivät. Pidemmälle ei voinut mennä, koska akkunoista saatettiin vahrata. Ennen latoa oli Einon ja Pietilän Villen ja Ennin kauniit talot. Vastapäätä Konkan Jorman talo, samoin ennen rehtori Virtasen talo. Tätini kertoi, että häntä pyydettiin joskus leikkimään Virtasen tyttären kanssa. Olihan siellä myös iso vuokratalo, jossa asukkaat vaihtuivat usein. Siellä asui vähän aikaa myös niin sanottu Moskovan keisari.
RAUHAMÄEN, myöhemmin Suomisen talon ja Hieroja Kanniston talolta eteenpäin. Seuraava oli ruskeahko talo, jossa asui räätäli, myöhemmin ainakin Lentovaara. Hänellä oli mukava lempinimi, se oli Intovaara. Isä oli poliisi ja pojat meidän tuttuja. Toisella puolen katua oli vapaa tontti ja sitten seuraavan kadun kulmassa kaunis keltainen omakotitalo, jonka piharakennuksessa oli radiokorjaaja Vesanto. Oliko myös Hiltunen samassa talossa, täytyy kysyä tai lukea Kopeista.
VESIKOSKENKADULLE tuli aivan uutta ilmettä, kun ennen sotia valmistui Autokorjaamo. Mäkelä teki ison urakan, ja korjaamo oli suosittu. Kiinteistö on vieläkin paikalla, käykää katsomassa. Ruokaakin saa nykyään. Kiivetkää toiseen kerrokseen hienoa porraskäytävää. Autokorjaamon aikana siellä oli konttori. Lukekaa Seppo Laineen tiivis artikkeli Saviseudun Joulusta. Mäkelän Tuomo eli Tommi oli meidän ikäluokkaa ja siskonsa Tuula vanhempi, mutta niin kaunis. Tommilta ostimme meidän perheemme ensimmäisen auton ja veljeni ainakin useamman.
Autokorjaamolla oli myös autokoulu, jossa minäkin suoritin ajokortin. Ajokortti maksoi silloin opiskelijan alennuksella 270 markkaa eli noin 45 euroa nykyään. No, onhan tässä inflaatiokin laukannut. Minun ajokkini oli hieno Opel Record coupe ja kuorma-autona vihreä Chevrolet. Kaunisto ja Kalle Harloff olivat opettajina. Toiset pelkäsivät vähän Kallea, hän kun oli suorapuheinen: Täsä on H-vaihteet, kytkin vasemmalla ja kaasu oikealla, pannaas mennen!
Ajelimme Kallen kanssa usein Moskovassa ja juttelimme tutuista. Ajokortti vaan pitää tänä vuonna uusia, koska se oli voimassa vain, kun täyttää 70. Ajokoulu oli naapurirakennuksessa, siinä entisen Onni Rantalan talon pihalle tehdyssä myymälässä. Teoriatunnit piti suorittaa ennen ajokoetta, kuulin sen vasta myöhemmin.
JOS JATKAMME katua sairaalaan päin, niin olisimme Norrin veljesten pihassa. Norrin kuorma-autoilla päästiin Säkylään kesäisin. Lavalle oli tehty penkkejä ja pressu päälle. Hyvin pärjättiin. Toisella puolen on Väinö Kosken talo ja Pelttari. Jommankumman kivisessä piharakennuksessa oli sodan aikana pommisuoja, jonne meidän mamman olisi pitänyt juosta hälytyksen tullessa. Palaamme siis Vesikoskenkadulle.
TOISELLA PUOLEN katua on Raunion talo. Äiti oli sotaleski ja lapset Kari ja Tarja. Kari kuoli nuorena moottoripyörällään. Se oli ensimmäinen iso järkytys meille nuoremmille. Ymmärsin että Jokisen Lauri omisti talon ennen.
Ollaankin Aksun kanssa pohdittu, ostetaanko talo takaisin ja perustetaan sinne LP:n veteraanien hoivakoti. Piha riittäisi nykyään pelaamiseen, ja sisällä olisi kuppila.
Jossain nurkalla oli ollut myös Tyyne Jokisen mökki, jonka kissa tätini mukaan tappeli meidän kissan kanssa.
Seuraavana on vihertävä talo, jossa Väinö Linden asui vaimonsa kanssa. Piharakennuksessa on myös asuinhuone, jossa aikanaan asuttiin, kun väkeä oli enemmän. Väinöä käytiin Valton kanssa onnittelemassa kun Väinö täytti 90. Anna-Liisa keitti makoisat kahvit. Enemmän olin kuuntelijana, kun veteraanit juttelivat.
NYT talot alkavat vähetä.Toki kaksikerroksinen vuokratalo, jossa asui muun muassa Korpelan Kari. Osasi jo kouluaikana maalata kauniita tauluja. Kuuluin Irma Aaltosen, Kati Kemppaisen ja Alpo Jaakolan kanssa samaan taidekerhoon. Seuraavassa kerrostalossa asui aikanaan Tuula Puuppo kauniine sisarineen. Hän kertoo kirjassa talon tarinaa. Pitää mainita nimismies Hugo K. Erhon kaksikerroksinen talo. Koulukaverimme Maikku asui siellä. Naapuritaloon muutti hetkeksi paras koulukaverini Jarkko Hemiö. Ison lehtikuusen alla ehdittiin mennä pum-sotaa ennen kuin Hemiöt muuttivat uuteen taloon Huvilakadulle.
Toiselle puolen katua valmistuivat komeat kaksikerroksiset, sanottaisiinko kerrostalot. Keltaiset, rapattu ulkopinta. Opettajamme Lippo Lahti, hammaslääkäri Nissilä ja Matti – meidän opemme asuivat siellä. Oli ompelijaa jne.. Taisivat Aksu ja Maritakin siellä aloittaa auvoisen avionsa.
KATU PÄÄTTYY Saikun komeaan taloon, joka on jo hävitetty. Toisella puolen Vihannon vuokratalo. Siellä asui muun muassa Tuula Rantanen, yksi parhaimmista naispesäpalloilijoistamme. Lue Matti Rasilaisen artikkeli Saviseudun Joulusta.
Koska katu päättyy tähän, joudumme jatkamaan Satakunnantielle. Mitähän sieltä tarttuu muistiin. Nykyään katu ei suinkaan pääty, vaan löydämme Prisman, Citymarketin ja koko liike-elämän keskuksen apteekkeineen, suutareineen, Alkoineen. Kannattaa käydä.
Matti Pulli