TAPANINPÄIVÄÄ vietetään 26. joulukuuta vanhan katolisen pyhimyskalenterin mukaan Pyhän Stefanuksen muistoksi. Maataloudessa tapaninpäivä oli hevosten ja hevosmiesten päivä.
Hevosen ja Tapanin yhdistäminen on pohjoismainen erityispiirre, sillä marttyyri Stefanuksen tarinaan se ei erityisesti kuulunut. Pohjoismaissa pimeää sydäntalven aikaa oli vietetty pakanallista hevosjuhlaa kilpa-ajoineen ja uhreineen.
Kun kaksi tapaa – pakanallinen hevosjuhla ja pyhän marttyyrin muisto päivä – yhdistettiin, saatiin hevosmiesten suojelijan pyhän Tapanin päivä. Näin kokonaisuudesta muodostettiin legenda, joka sisäisti kahden erillisen juhlan aineksia ja pyhimyskalenterin juhlapäivä sai uuden laajemman sisällön.
Tapaninpäivään yhdistetään vieläkin tapaninajo, ja se lienee yhäkin monelle terminä tuttu, vaikka vanhasta hevosajasta on jo aikaa. Muitakin hevostemppuja päivään liittyi. Jossakin ratsastettiin hevosella sisään tupaan, ja siellä hevonen sai syödä sangon kauroja. Tapana oli monin paikoin kattaa talliin eräänlaiset pidot Tapanin viettämistä varten. Näihin pitoihin naisilla ei ollut asiaa, ja pidoissa oli tapana runsas viina ja oluen nauttiminen.
Teppo Tapani Vihola