Nuutin päivää on vietetty 13.1. Suomessa aina vuodesta 1708 saakka. Sitä aiemmin Nuutin päivää vietettiin 7.1. eli päivää loppiaisen jälkeen. Nuutinpäivän varhainen juhliminen oli peräisin vanhasta pyhimyskalenterista, ja päivä oli perustettu Tanskan kuninkaan Knut Pyhän muistoksi. Hänet murhattiin 7.1.1131.
Nuutin päivä on merkinnyt pisimmillään 20 päivää kestäneen joulurauhan päättymistä – siis sen saman joulurauhan, jonka Suomen Turku julistaa jouluaattona puolilta päivin. Näin suuri kirkollinen juhla päättyy, ja palataan tavalliseen arkeen. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi”: sanoi vanha kansansanonta.
Joulu oli ollut suuren juhlan aikaa, ja se kaikki loppui Nuuttiin. Nuutin päivän jälkeen palattiin arkitöihin, mutta sitä ennen nautittiin joulun rääppiäiset. Rukit otettiin esille ja alettiin valmistautua pitkiin talviajoihin: talvella reellä oli hankia pitkin paras kuljettaa painavia kuormia.
Nuuttina lopetettiin joulujuomat ja ruuatkin. Tästä kehittyi kansantapa, johon kuuluivat Nuutin kiertueiden käyminen ja nuuttipukit. Näille ei ole olemassa mitään kristillistä pohjaa, vaan ne perustuivat maallisiin kansantapoihin.
Päätavoitteena oli nauttia jouluksi valmistetut oluet loppuun. Kasvava joukko väkeä kiersi talosta toiseen ja alkuaan keräsi loput oluet reessä olevaan saaviin ja lopulta päädyttiin kylän suurimpaan tupaan, jossa olut ja ruoka nautittiin. Lopuksi käytiin joulun viimeiset leikit ja tanssittiin tanssit.
Nuuttipukkiperinne oli hyvin voimissaan ainakin 1930-luvulle saakka, ja paikoin sitä on koetettu jatkaa sen jälkeenkin. Tapa on vieläkin voimissaan ainakin Harjavallassa Uotilan tilalla, jossa vanha isäntä Simo Uotila sitä huolella vaalii.
Teppo Vihola
Suomen maatalousmuseo Sarka