Pyhän Yrjänän, 200-luvulla eläneen tarunomaisen marttyyrin ja ritarin, alkuperäinen nimi Georgius tarkoittaa maanviljelijää. Monissa maissa hänen muistopäivänsä on tärkeä toukopäivä. Täällä Pohjolassakin on otettu enteitä tulevasta viljasadosta: lämmin Yrjö tuo hyvän vuoden, kylmä vie joka kolmannen tähkän pellosta.
Ennemminkin Yrjön eli Yrjänän eli Jyrkin päivä liittyy meillä karjatalouteen. Päivä on vanha karjan uloslaskupäivä. Kyseisenä päivänä, tai useammin sitä edeltävänä yönä, suoritettiin toimenpiteitä, joilla pyrittiin takaamaan karjalle turvallinen laidunkausi.
Yrjön päivän aattoyönä sytytettiin kokkotulia ja paimenet soittivat torviaan. Huhuiltiin ja huudettiin Pyhälle Yrjölle ja kehotettiin häntä pitämään koiransa kiinni. Näillä koirilla tarkoitettiin susia.
Susien karkottamiseksi saatettiin paikoin suorittaa myös jyryn- eli Jyrkin ajo: etenkin lapset juoksivat kelloja soittaen ja muutenkin mekastaen ympäri taloa ja lähimetsiä.
Entisaikaan kevään nälkäiset sudet olivat todellinen uhka talon kalleimmalle omaisuudelle, karjalle, joten kaikki keinot sen suojelemiseksi otettiin käyttöön. Lounais-Suomessa uskottiin suden penikoivan nimenomaan juuri Yrjön yönä ja ulvaisevan kerran joka pennulle.
Yrjön päivän sääolot eivät aina ole laidunnuksen kannalta suosiolliset, lunta saattaa olla vielä maassa ja vedet jäässä. Tällöin ainakin Itä-Suomessa karjan uloslasku on toimitettu vain seremoniallisesti päästämällä lehmät hetkeksi ulos jaloittelemaan. Varsinaista uloslaskua on tällöin siirretty eteenpäin, mutta se on suoritettu kuitenkin samana viikonpäivänä kuin mille Yrjön päivä osui.
Iina Wahlström
Suomen maatalousmuseo Sarka