– Se on kirje, jota ei kukaan saa koskaan. Olen meidän suvun ensimmäinen, joka on Linnan juhliin kutsuttu. Tuntuu hassulta. Sodassa palvellut, urheilusankari-isoisäni on saavuttanut 100 kertaa enemmän kuin minä, kummastelee itsenäisyyspäivän vastaanotolle tiistaina asteleva Pekka Nebelung.
Tasavallan presidentiltä. Jo kirjekuoren teksti paljasti, että kutsu tuli.
– Asumme Pöytyällä ja siellä eivät ihmiset juuri toisilleen puhu. Tuona aamuna päiväkodin tädit kyllä tiesivät onnitella kutsusta. Epäilen postinjakajaa, KaMu-kuoron taiteellinen johtaja ja Kaarinan lukion musiikinopettaja hymyilee.
Nebelung oli kutsusta yllättynyt, vaikka hän myöntää ajatelleensa, että jos hän joskus kutsun saa niin se on tänä vuonna. KaMu-kuoro on saavuttanut kansainvälistä menestystä ja kokoonpano oli laulamassa presidentille ja hänen puolisolleen Kultarannassa.
”Mira Potkosen juttusille haluan päästä. Aion sanoa hänelle, että jos häntä ei valita vuoden urheilijaksi, niin se on suuri vääryys.”
Nebelungin itsenäisyyspäivästä tulee kiireinen. Kahdelta iltapäivällä hän on Kaarinan kirkossa, KaMu-kuoron Josta olen kotoisin -levyn julkistuskonsertissa. Seitsemältä illalla täytyy olla Helsingissä.
Nebelung luottaa perusfrakkiin ja tyylikkääseen käytökseen.
– Tilanne on arvokas. Tämä ei ole juhla, jossa kohahdutetaan. Toivon, että en astu kättelyjonossa kenenkään helman päälle, enkä kompastu.
– On varmasti turha toivoa, että pääsisi juttelemaan entisten presidenttien kanssa. Mira Potkosen juttusille haluan päästä. Aion sanoa hänelle, että jos häntä ei valita vuoden urheilijaksi, niin se on suuri vääryys.
Jos tarkkoja ollaan, ovat ensi viikon Linnan juhlat Nebelungin toiset. Parikymmentä vuotta sitten hän oli juhlissa töissä, soittajana Kaartin sotilassoittokunnassa.
– Silloin pääsin hieman juttelemaan vieraiden kanssa, sillä me myös tanssitimme naisia. Nyt pääsen ensimmäistä kertaa maistamaan boolia. Sen haluan tietää, onko se niin pahaa kuin väitetään.
Jatkoille Nebelung aikoo suunnata – jos hän selviää kättelystä pahemmin mokaamatta.
Teksti ja kuva: Teija Uurinmäki, Kaarina-lehti