LENTOPALLO Valepa–Hurrikaani 3–2 (22–25, 25–21, 22–25, 25–22, 15–12).
Valepa mestariksi, Hurrikaanille hopeaa otteluvoitoin 4–0.
Sunnuntaina päättyi kulunut lentopallon Mestaruusliigakausi 2016–2017. Se oli Hurrikaanille kymmenes liigakausi, ja siihen oli myös ladattu isot panokset. Juhlakauden viimeinen huipennus jäi saavuttamatta, kun Vammalan Lentopallo otti historiansa kolmannen Suomen Mestaruuden Hurrikaanin jäädessä neljännen kerran hopealle.
Valepa oli kauden aikana finaalit mukaan laskien kuusi kertaa Hurrikaania parempi. Ainoastaan liigan avauskierroksella Hurrikaani onnistui kukistamaan Valepan. Ja samalla Valepa oli ainoa liigajoukkue, joka onnistui voittamaan loimaalaiset.
Finaalisarjasta riittää jossiteltavaa mielin määrin, sillä kapteeni Matti Oivasen poissaolo viimeistä ottelua lukuun ottamatta näkyi karulla tavalla parketilla. Kun kapteeni oli selkävaivojen takia sivussa, pääsi kultamitalijoukkue hyökkäämään keskeltä liian helposti. Ja Mikko Eskon kaltainen passari käytti tilannetta surutta hyväksi.
– Toivottavasti poissaoloni ei vaikuttanut niin paljoa kuin tulos osoittaa, mietti kapteeni Oivanen.
Jotain miehen arvosta kertoo se, että neljännessä pelissä Sastamalassa nähtiin ottelusarjan kovin ja laadukkain kamppailu, kun kapteeni oli saatu lääkittyä pelikuntoon.
– Matin tulon myötä syöttömme parani, ja sitä kautta kaverilla vastaanotto alkoi repeillä. Sen jälkeen Eskokin joutui heittämään isoa passia, jonka eteen saimme rakennettua torjuntaa mukavasti. Kyllä se syötöstä lähtee liikkeelle pitkälti meidän pelaamisemme, pohti Lauri Rantanen hopeamitali kaulassa.
Päävalmentajan eleistä ja äänestä huomasi, että finaalisarjan tappio oli valtava pettymys. Sen pystyi aistimaan koko joukkueesta, sillä viimeisten vuosien aikana Hurrikaani on joutunut (liian) useasti seuraamaan vierestä vastustajan mestaruusjuhlia.
Ilman takaiskuja ei sunnuntaistakaan selvitty. Nyt vuorostaan Luke Smith koki kovia. Australialaisen sormi meni pois paikaltaan, ja mies joutui jättämään parketin jo varhaisessa vaiheessa. Hurrikaani ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan Smithin loukkaantuminen lähinnä tiivisti joukkuetta. Näytti siltä, että kun joukkuetta on tarpeeksi lyöty molemmille poskille, se päätti sisuuntua kohtalostaan.
Neljännessä finaalissa Hurrikaani pääsi horjuttamaan ja osittain työntämään kotijoukkueen pois mukavuusalueelta. Eniten vaikeuksissa oli libero Jarmo Korhonen, jota vierasjoukkue pommitti läpi ottelun. Varsinkin veljekset Oivanen nakutti Korhosen tontilta useaan kertaan ässän.
– Hiukan säädimme torjuntapelaamista tähän otteluun. Mitään muuta ihmeellistä emme muuttaneet, mutta se syöttö toimi ja sen jälkeen oma tekeminen oli helpompaa, suostui Rantanen paljastamaan.
Juuri torjuntapelaaminen oli tilastojenkin valossa huomattavasti aikaisempaa parempaa, nyt 10 torjuntaa ja useampi hyvä vaimennus.
Ottelun jälkeen ei päävalmentajalta suuria kommentteja irronnut. Niukkasanaisesti kommentoinut Rantanen myönsi, että joukkue oli valmistautunut jatkamaan kautta vielä tiistaina Turussa.
– Turha edes sanoa, harmittaako. Olimme joukkueena valmistautuneet tiistain otteluun, joten kauden lopetus tänään on kova paikka.
Rantasen ensimmäinen täysi liigakausi päävalmentajana oli erinomainen. Rantanen sai muokata joukkueen rungon ja kokoonpanon itselleen mieleiseksi. Ajoittain Hurrikaani oli liigassa pitelemätön, eikä pitkän runkosarjakauden aikana tullut kuin muutama heikompi ottelu. Niistäkin se selvisi voittajana. Mitään syväanalyysiä ei Rantanen vielä sunnuntai- iltana halunnut tehdä vaan siihen palataan muutaman viikon päästä. Luultavasti parin viikon sisään, jopa aikaisemmin, seura julkistaa ensimmäiset sopimukset.
Valtteri Arra