Loimaa/Virttaa
Kuluvan talven lauhasta säästä poikkeava kylmä viima ei haittaa yhtään, kun Virttaan koulun lintubongarit kokoontuvat koulun pihaan ohjeita varten. Lasten silminnähtävä innostus on omiaan pitämään lämpimänä. Tiedossa on jännittävä tunti. Tiedä vaikka nähtäisiin muuttava laulujoutsen. Tai kotka!
Kolmos-nelosten opettaja Erja-Sisko Valkama jakaa lapsille kiikareita ja kouluvaarina toimiva lintuharrastaja ja luontokuvaaja Erkki Kallio kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu.
– Tarkoitus on laskea kuinka monta yksilöä mitäkin lintulajia nähdään tunnin aikana. Ja montako eri lajia, Kallio selvittää. Havainnosta saadaan Virttaan koulun Pihabongauksen yhteenveto.
Kiikareiden säätämisen jälkeen siirrytään koulun päätyyn, josta on suora näköyhteys pihapiirin lintulaudalle. Mitähän kaikkia siivekkäitä ruokintapaikalla kohta nähdään?
– Katsokaa sitten taivaalle myös. Kaikki lasketaan, Kallio muistuttaa.
Tällä viikolla järjestetään Suomessa jälleen valtakunnallinen pihabongausviikonloppu, jolloin kannustetaan tunnin ajan havainnoimaan pihapiirin siivekkäitä. Tulokset ilmoitetaan BirdLifelle, joka kokoaa havainnoista ja osallistumisesta valtakunnallisen yhteenvedon. Tapahtuman suosio on kasvamistaan kasvanut.
Kaiken kansan Pihabongaus on 25. ja 26. tammikuuta eli ensi lauantaina ja sunnuntaina, mutta koulut ovat voineet osallistua tapahtumaan pitkin kuluvaa viikkoa. Virttaan koulu lähti innolla mukaan, ja siihen on monta hyvää syytä. Luonto on vahvasti mukana koulun arjessa.
– Oppilaat rakensivat kouluvaarin kanssa viime syksynä lintulaudan ja lintuja on sen jälkeen tarkkailtu jo ennen tätä bongausviikkoa. Lintulaudalle myös näkee suoraan koulun ikkunoista. Lapset ovat olleet tosi innostuneita. Nyt ilmoitamme oikein tulokset BirdLifelle, Erja-Sisko Valkama selvittää.
Hän vie oman partio- ja luontoharrastuksensa ja ympäristökasvattajan koulutuksensa innoittamana oppilaita luontoon paljon. Ulko-oppitunteja on järjestetty yhtä hyvin matematiikkaa kuin englantiakin opiskellessa. Koulun läheinen, Montuksi kutsuttu paikka on oppilaille mieluinen luontokohde.
– Siellä on laavu ja huussi, eikä matkaa koululta ole paljon. Metsäkin on meitä ihan lähellä, opettaja toteaa, ja kertoo miten oppilaat olivat yllättäen ne, jotka sadepäivänä käänsivät hänen päänsä ja päättivät, että lähdetään vaan ulos vaikka vettä tulisi kuinka. Sitten mentiin, sadevaatteet päällä.
Vaan mitäpä lintulaudan äärellä samaan aikaan tapahtuu? Erkki Kallio on virittänyt kaukoputkensa niin, että sen läpi voi katsella ruokintapaikan vieraita. Hiukan hiljaista juuri nyt on, niin kuin tänä talvena on muutoinkin ollut asian laita.
– Lauhana talvena linnut eivät ole olleet niin riippuvaisia ruokinnasta. On niiden ajastin ollut muutenkin vähän pielessä. Vasta nyt on näkynyt muuttoon lähteneitä laulujoutsenia ja tikka taas on jo koputellut kevättä rinnassa, Kallio kuvailee.
– Montakos lintulajia ollaan tähän mennessä nähty, hän kyselee lapsilta. Ja vastaa laskeskeltuaan, että seitsemän. Nähtyjen nimiä kertaillaan yhdessä.
– Pikkuvarpunen, talitiainen, punatulkku, sinitiainen, keltasirkku, harakka, naakka…
– Ja eikö muuten nähty variskin jo?
Se tekeekin sitten jo kahdeksan. Lintulaudalta pudonneiden siementen ystävä fasaani on tuttu vierailija myös.
– Suurin elämys lapsille on tänä talvena tainnut olla käpytikka. Ja ennen joulua saatiin havainto sepelkyyhkystä, Kallio selvittää.
Niilo Aho haluaisi niin mielellään nähdä haukan taivaalla, mutta ei taida tänään tapahtua. Hän sanoo oppineensa tuntemaan koulussa monia lintuja, joita ei ole ennen tiennyt. Niin kuin myös Kiira Suisto, Linnea Toivonen, Milena Jerzak, Martta Sikiö, Amanda Niiranen, Aino Nyholm, Silva Anttila, Iiris Niiranen ja muut innokkaat virttaalaisoppilaat.
Tiivis luontosuhde syntyy usein jo lapsuudessa, ja niinpä alakoulun oppilaat ovat juuri otollisessa iässä. Erkki Kallio toivookin, että kouluvaarin luontorakkaudesta jäisi jokin kipinä, kun hän on sitä koettanut lapsiin osaltaan siirtää.
Mies itse oli kymmenen vanha kun sai ensimmäisen lintukirjansa ja kiikarin, ja se oli menoa sitten, ihan sananmukaisesti. Innokkaan luontokuvaajan arkistossa on tuhansittain kuvia, hyvinkin satatuhatta, hän arvelee. Kallio on myös opettanut luontokuvausta koululaisille Alastarolla.
– Hei, mikäs tuolla lentää, kouluvaari viittoo tarkkaavaisena taivaalle. Bongaus tuottaa koulunpihabongauksen kirjanpitoon taas kaksi naakkaa lisää.