LOIMAA Lappijoessa pystyi vielä jokunen vuosikymmen sitten uimaan. Joesta nousi komeita ahvenia ja särkiä, joskus haukiakin. Rapumerrat tuottivat saalista, mutta ravut kuolivat ruttoon.
Muut virkistyskäyttömahdollisuudet kuolivat kymmenisen vuotta sitten isosorsimoon ja kortteeseen.
– Niinijoesta pystyi joskus melomaan siihen, missä asumme. Ilman muuta toivomme, että joki saataisiin siihen kuntoon, että siinä pääsisi pienellä kanootilla menemään, Lappijoen puolivälissä perheineen asuva Kalle Rautavuori toivoo.
Kaltonojan varrella asuvat Riitta ja Veli-Jussi Markkula ovat omalla kohdallaan kärsineet tulvista. Veden virtaama on niin onnetonta, ettei vesi pääse tulva-aikoina purkautumaan alajuoksulle.
Vesistö on vuosi vuodelta mennyt huonompaan kuntoon, mutta kymmenen vuotta sitten nähtiin selvä taitekohta, josta alamäki toden teolla alkoi. Lappijoen-Kaltonojan tilanteesta tekee erikoisen se, että uoman täyttänyttä vieraslajia, isosorsimoa tavataan vain vesistön yläjuoksulla. Alajuoksulla vesistöä vaivaa paha korteongelma.
Lappijoen-Kaltonojan uoman pituus on noin kuusi kilometriä. Lappijoki saa alkunsa Oripäänkankaan metsäalueilta, josta vedet laskevat pelto-ojien kautta Kaltonojaan. Kaltonoja muuttuu alempana Lappijoeksi, joka yhtyy Niinijokeen. Niinijoki puolestaan laskee Loimijokeen.
Se, miten isosorsimo pääsi leviämään yläjuoksulle, on täysi mysteeri. Kortteen alkujuuretkin ovat hämärän peitossa.
– Veden virtaama on vähäistä. Umpeen kasvamista ovat voineet aiheuttaa myös ilmastonmuutos ja ravinnevalumat, alajuoksulla asuva Kalle Martti pohtii.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (KVVY) ympäristöasiantuntija Satu Heino näkee Lappijoen ja Kaltonojan tilanteen niin pahana, että vieraslajin torjuntaan ei enää pelkkä talkootyö riitä.
Isosorsimo on levinnyt jo koko Kokemäenjoen vesistön alueelle.
– Asukkaiden olisi tärkeää tunnistaa kasvi heti, kun ensimmäiset kasvustot ilmestyvät. Tuolloin torjunta on vielä mahdollista esimerkiksi kitkemällä tai pressulla peittämällä, Heino toteaa.
Lappijoen ja Kaltonojan varren asukkaat tietävät, että tunnistaminen ei ole helppoa. Kasvissa ei ole maallikon silmin mitään sellaisia ominaispiirteitä, jotka erottaisivat sen heti muusta kasvillisuudesta, varsinkaan, jollei kasvista irtoa kelluvia lauttoja.
Paras keino onkin ottaa kännykkä käteen ja katsoa esimerkiksi Vieraslajit.fi-verkkosivulta isosorsimon kuvia ja verrata niitä luonnossa ilmenneeseen.
Aktiiviset, vesistöstään huolestuneet asukkaat perustivat viime vuonna Lappijoen-Kaltonojan vesialueen suojeluyhdistyksen. He hakivat tänä vuonna Leader-tukea kunnostussuunnitelmaa varten, mutta asiasta ei ole vielä päätöstä. Tarjouspyyntöjä on silti jo lähetetty.
– Suunnitelma sisältää kolme pääkohtaa: vesikasvien poiston jokiuomasta, alivedenpinnan nostamisen ja ravinnekuormitusta pidättävät rakenteet, Kalle Martti ja Veli-Jussi Markkula kertovat.
Kun suunnitelma valmistuu, päästään tositoimiin. Mitä tositoimet sitten ovat, aika näyttää.
Isosorsimon torjunnan isoin haaste on se, että tehokkaita poistomenetelmiä on vähän. Lappijoen uoma on syvällä jyrkkien joenpenkkojen suojassa, joten koneellinen torjunta tyssää maaston haastavuuteen. Kasvuston peittäminen pressulla tai niitto ei tepsi kuin pienissä esiintymissä.
Sittenkin, jos tehokas torjuntakeino löydetään, täytyisi vielä keksiä, miten kaikki kasvijäte hyötykäytetään.
– Olemme virittelemässä laajempaa hanketta, jossa tutkittaisiin isosorsimon poistomenetelmiä ja poistetun kasvimassan hyödyntämisvaihtoehtoja esimerkiksi peltoviljelyssä ja biokaasun tuotannossa. Lappijoki voisi toimia isomman pilotin kokeilualueena, KVVY:n Heino pohtii.
Lappijoen varrella pilotoitiin 28. elokuuta uutta torjuntamenetelmää, jota on aiemmin käytetty muun muassa marjatarhoilla. Iisalmelainen keksintö tuhoaa rikkakasvit kuumalla vedellä aiheuttamatta ympäristöhaittaa.
Ensimmäisen viikon aikana näytti, ettei kuumavesikäsittelyn saanut alue ala enää versoa uutta isosorsimoa, mutta pari viikkoa käsittelyn jälkeen ero niitettyyn koealaan ei ollut enää järin iso.
– Kuuma vesi voi auttaa, mutta mittasuhde oli väärä tähän projektiin. Kokeena tämä oli hyvä, mutta veden lämmittäminen on työlästä ja laitteen täytyisi olla isompi. Joen puolella menetelmä ei toimi, mutta rannalla se oli ihan hyvä, Markkula luonnehtii.
Lappijoen-Kaltonojan vesialueen suojeluyhdistys on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen, että vieraslaji olisi poistettu joesta kahdessa vuodessa. Toisaalta yhdistys on varautunut siihenkin, että projekti voi ottaa useita vuosia.
Tarmokkaat kiinteistönomistajat ovat tehneet joen kunnostustöitä siltä osin, mitä itse ovat kyenneet. Rannoilta on muun muassa poistettu pajukkoa, jotta kulku joelle olisi helpompaa.
Jos ja kun joki saadaan kuntoon, uomaa täytyy jaksaa säntillisesti myös hoitaa. Nuorempi polvi on ottanut vesistöasian omakseen.
– Ei ylläpito niin iso homma ole, kun joen kerran saa kuntoon, Tuomas Martti pohtii.
– Eikä jokea kannata hukkaankaan heittää, Tommi Tuomola lisää.