LOIMAA/ALASTARO Johnny-Kai Forssell kutsuu itseään vanhaksi puupäiseksi matkasaarnaajaksi. Pitkän ja kivisen tien kulkeneen Forssellin epistolassa uskonnolliset aspektit loistavat poissaolollaan, vaikka ihmeitäkin miehelle on tapahtunut. Suurin ihmeistä on se, että huumekoukussa rämpinyt porilaismies on ylipäätään hengissä.
– Jos ette ole ennen nähneet elävää alkoholistia ja narkomaania, niin nyt näette, harmaapäinen ja käreä-ääninen Forssell toteaa Alastaron yläasteen saliin kokoontuneille seitsemäsluokkalaisille. Hänen ei tarvitse erikseen pyytää oppilaiden huomiota.
Pienikokoinen, silmälasipäinen poika, joka ei osannut kunnolla suomea, oli helppo kohde kiusaajille. Forssell otti turpaansa jo lapsena. Meno ei muuttunut hempeämmäksi sittenkään, kun hän löysi kavereita tupakkapaikalta. Se oli oikeastaan vasta alkusoittoa.
Ensin kuvioihin astuivat tupakka ja alkoholi, sitten hasis. Forssellille maistui kaikki. Hänen kohdallaan porttiteoria päti, mutta hän ei silti lähtisi yleistämään. Kaikista kun ei tule edes alkoholisteja.
TUTKIMUSTEN mukaan alkoholiriippuvuus koskettaa noin kymmentä prosenttia väestöstä. Jälkikäteen on helppo sanoa, millaiset seikat erottivat Forssellin alkoholin kohtuukäyttäjistä.
– Lukioaikoina viikonloppuna, kun mentiin koulukaverin mökille, kaikki ryyppäsivät. Mutta aamulla kaikki muut keittivät teetä ja söivät voileipiä. Minä koitin katsoa, löytyisikö pullonpohjia. Silloin minun olisi pitänyt huomata, että nyt ei mene ihan hyvin.
Alkoholismi on sairaus, ihan samalla tavalla kuin vaikkapa diabetes. Kun kadulla näkee virtsat ja ulosteet housuissa kaatuilevan miehen ja naisen, ohikulkijan katse ei ulotu päihteidenkäytön taakse.
Yksinäiselle, onnettomalle pojalle alkoholi ja huumeet antoivat iloa ja ymmärrystä maailmaa kohtaan, mutta mitä syvemmälle huumepiireihin Forssell kulki, sitä herkemmin löytyi myös vihamiehiä ja velkojia.
– Tuli kaiken maailman ongelmia. Vanhempien kanssa, ympäristön kanssa, poliisin kanssa. Mitä minä silloin ajattelin? No, ajattelin että tämähän johtuu siitä, että tämä on tällainen sarvikuonojen maa tämä Suomi. Lähdin katsomaan vähän maailmaa.
FORSSELL MATKUSTI ympäri maailmaa, mutta laukussa ei ollut leipää ja piimää, vaan yhä kovempia huumeita. Loppumatkasta eväspussi alkoi käymään hyvin tyhjäksi. Elokuussa 1976 hänet palautettiin Punaisen Ristin ensiapukoneella Saksasta Suomeen.
– Minulla oli oikea puoli halvaantunut, käsi ja jalka toimintakyvyttömiä, haima oli revennyt ja ääreishermostoni oli tulehtunut ja minulla oli hirveän pahat psykoosit. Olin kerta kaikkiaan kuolemaisillani.
Asia, jota moni huumeita ensi kertaa kokeileva ei ymmärrä, on harrasteiden hinta. Omaa päihtymystilaa on aluksi helppo rahoittaa kaupankäynnillä, mutta kovimman hinnan maksavat ne narkomaanit, jotka maksavat käytöstä hengellään.
Forssellilla on tapana antaa kolme tunnusmerkkiä herkässä iässä olevien lasten ja nuorten vanhemmille. Oma lapsi saattaa olla sekaantunut huumeisiin, jos tavaraa alkaa kadota, mieli muuttua ärtyisäksi ja kaveripiiri vaihtua.
Nuorille Forssell juttelee mieluummin kuin heidän vanhemmilleen. Fakta on, että jokainen päättää itse omasta elämästään.
– Te saatte itse päättää. Ihan itse. Mutta minä voin vannoa, että hyvin ei käy, jos lähtee sille tielle kuin minä.
– Olen joskus miettinyt, miten minä nyt satuin jäämään henkiin. Olen vain ajatellut siten, että ehkä jossain joku korkeampi voima tai joku ihmeellinen taikavoima, että jätetään tuo puupää henkiin ja annetaan sen mennä vaikka kouluihin kertomaan nuorille, miten nämä hommat sujuvat.
RIIPPUVUUDESTA eroon pääseminen on vaikeaa, mutta onneksi apua on tarjolla. Sairaudesta ei kuitenkaan koskaan parane täysin.
– Joka aamu, joka ikinen aamu, kun herään, sanon peilikuvalleni: ”Johnny, tänään ei ryypätä, tänään ei käytetä huumeita.”
Yleisöstä heitetään kysymys, kuinka helppoa huumeiden käyttöön olisi vielä palata.
– No, kauanko tästä ajaa Loimaan keskustaan, Forssell tarjoaa vastakysymyksen.
On kysymättäkin selvää, ettei Forssell kannata kannabiksen laillistamista tai käytön vapauttamista. Aineet muuttuvat koko ajan kovemmiksi, eikä kuivilla vuosikymmenet olleen narkomaanin luento välttämättä muistu mieleen sitten, kun huumeita tarjotaan.
