LOIMAAN työväenopistossa tehtiin tammikuussa sarja huikeita venymisiä ja joukko pieniä ihmeitä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sirkustaiteen kurssi, vaan pelissä oli opiston kevätlukukausi.
Aikuisten harrastustoimintaa ja kokoontumista alettiin rajoittaa koronan vuoksi joulukuussa. Tammikuussa alkoi olla selvä, että rajoitukset tiukentuisivat edelleen ja jatkuisivat vielä pitkään.
– Kuun puolivälissä tiedostimme jo, että kevään pystyisi pelastamaan vain uusilla opetuskäytännöillä ja -tekniikoilla. Meillä ei ole omaa atk-puolta, joten pyysimme apua kaupungilta. Alkoi melkoinen hulabaloo, työväenopiston rehtori Matti Vänttinen muistelee ja kiittää kaikkia avusta, suunnittelijaopettaja Marja Junnikkalaa ihan erityisesti.
– Itse tulin tähän tehtävään vuoden alusta. Mistään pehmeästä laskusta ei voi puhua, mutta meidän opettajamme pelastivat tilanteen, en minä, rehtori korostaa.
– Pahimmillaan näytti siltä, että joutuisimme lyömään ovet säppiin. Niin ei onneksi käynyt.
UUDET opetuskäytännöt ja -tekniikat tarkoittivat ensimmäiseksi sukeltamista etäyhteyksien alustaviidakkoon. Sieltä valikoitiin ilmaista. Ohjelmalisensseille ei ollut budjettia.
Käytännössä sekä opettajat että oppilaat ottivat Skypet, Teamsit, Zoomit ja muut käyttöön soveltuvuuden mukaan, ja kaupungintalolle pystytettiin vaatimaton striimausstudio.
Aikuisten ryhmissä siirryttiin etäopetukseen ja osittain myös yksilöohjaukseen kurssin sisällöstä riippuen. Vain lasten harrastusryhmät kokoontuivat entiseen tapaan.
– Tammikuun lopussa opetus pyöri jo täysin uusilla menetelmillä ja etätekniikan avulla. Olen iloinen, että opettajamme olivat rohkeita ja lähtivät ennakkoluulottomasti rakentamaan uutta. Sama pätee tietenkin opiskelijoihin. Tiedän, että kynnys on ollut monelle korkea, Vänttinen kiittää.
LOIMAAN työväenopiston kursseille ilmoittautui täksi lukuvuodeksi 1871 opiskelijaa. Opettajia on 69.
– Noin kaksi kolmesta opiskelijasta on pysynyt mukana muutoksessa ja kursseilla, Vänttinen arvioi.
Osa työväenopiston kursseista on sellaisia, että niitä ei voi pitääetänä. Esimerkiksi puutöitä ei ole järjestetty.
Kaikki opiskelijat eivät myöskään ole halunneet tai pystyneet suorittamaan digiloikkaa kireällä aikataululla.
– Varsinkin monelle seniorikurssilaiselle etäyhteydet ovat merkinneet keskeytystä harrastukseen ja opiskeluun, Marja Junnikkala harmittelee.
Tietokone on uusi luokkahuone
LOIMAA – Kun alkoi valjeta, että työväenopiston ovet voisivat mennä kevätlukukaudeksi säppiin, tahtotila kurssien jatkamiseksi oli kova. Pakko vei kehitystä eteenpäin tehokkaasti, Loimaan työväenopiston suunnittelijaopettaja Marja Junnikkala muistelee tammikuuta.
Työväenopiston resurssit, henkilökunta ja opiskelijat ovat erilaiset kuin esimerkiksi ammattiin tähtäävän koulutuksen oppilaitoksessa. Siksi tilanne vaati erityisiä toimenpiteitä.
– Varsinkin seniorien kohdalla etäyhteyksiä rakennettiin joskus yksi kerrallaan, otettiin vaikkapa Teams-yhteys yhteisvoimin käyttöön, Junnikkala kertoo.
EIKÄ TILANNE helppo ollut kurssien pitäjillekään.
– Etäopetuksen hyväksyminen vaati muutoksen omaan ajatteluun, joogaryhmiä vetävä Teija Raitanen tunnustaa.
– Kun kysyin opiskelijoiltani, mitä mieltä he ovat etäkurssista, noin kaksi kolmesta halusi kokeilla. Se ratkaisi asian. Otimme Skypen käyttöön, ja aloimme pitää aamujoogat etänä.
– Ohjaan ryhmää kotoa käsin, vaikka opistokin olisi toki tarjonnut tilan. Tämä järjestely säästää kuitenkin aikaa, ja ehkä se säästää sitä kurssilaisiltakin. Ainakin osa heistä on toivonut, että etäaamujoogia voisi olla useammin, Raitanen kertoo.
VENÄJÄN kieltä työväenopistossa opiskelevalle Pekka Pohjolalle digiloikka ei tuottanut vaikeuksia.
– Saimme Teams-linkin sähköpostiin, ja siitä se lähti. Kielen opiskelun kannalta Teams on melkein kuin olisi luokassa. Yhteyden voi jakaa pienryhmiin. Niissä on kiva keskustella ja tehdä tehtäviä yhdessä, eläkeläismies jakaa kokemuksensa.
Ei Pohjola etäopiskelusta silti varsinaisesti pidä. Humppilassa asuvalla herralla nimittäin oli tapana pistäytyä opintomatkoillaan Loimaalla kaupassa.
– Ja onhan korona todistanut, että kyllä ihminen ihmistä kaipaa. Mieluummin minä luokassa opiskelisin.
TYÖVÄENOPISTON syyslukukautta suunnitellaan siltä pohjalta, että lähiopetukseen voidaan palata, rehtori Matti Vänttinen kertoo.
Jos lähiopetus ei syksyllä käy, työväenopiston kannalta tilanne ei ole enää niin vaikea kuin vuoden alussa. Oppirahat on jo maksettu.
– Uskon, että koronan myötä opistossamme on otettu jonkinlainen buusti etäopetuksen suuntaan joka tapauksessa. Katsotaan, mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa, Marja Junnikkala mietiskelee.