Viimeiset kaksi kuukautta olen majaillut vanhempieni nurkissa, lapsuudenkodin saunamökissä. Näistä maisemista muutin viime syksynä kaupunkiin yliopiston perässä ja palasin keväällä töiden houkuttelemana. Koronavirustilanne helpotti päätöstä entisestään, sillä olen vieraillut kuluneen kouluvuoden aikana kotona viikoittain ja siirtymä takaisin täyspäiväiseksi alastarolaiseksi oli luonteva. Saunamökin rauhassa kelpaa majailla, ja usein katson iltaisin terassilta maalausten kaltaisia auringonlaskuja.
Yksi mutta koko hommassa kuitenkin on, sillä aurinko porottaa mökin ulkoseiniin koko päivän. Ei auta, vaikka sälekaihtimet pitäisi päivällä kiinni, ikkunat auki ja ilmastoinnin päällä, öisin tarkenee hiukan liiankin hyvin. Varsinkin silloin, kun saunaa on lämmitetty illalla. Pikkusiskoni on nukkunut jo muutaman viikon ulkona vanhan sänkyverhon suojassa, sillä hänen huoneensa on mökin tavoin koko päivän auringon puolella.
Haluatko lukea koko artikkelin?
Jos et ole vielä digisisältöjen tilaaja, katso tilaustarjous tästä.
Jos sinulla on jo voimassa oleva tilaus, siirry aktivoimaan tilauksesi.