LOIMAAN koulutilalla syvennetään tutkimusta maatalouden vesistökuormituksesta. Tätä varten koulutilan koekentälle on asennettu automaattinen mittausjärjestelmä, jolla seurataan pellon kuivatusvesien ravinnepitoisuutta.
Maatalousyrittäjä ja koulutilan viljelijä Tuomas Levomäki kertoo, että kuivatusvesien ravinnepitoisuuden mittaamista varten koulutilan koekentälle on asennettu 12 näytteenottokaivoa. Ensimmäiset vesinäytteet salaojakaivoista otettiin vuosi sitten syksyllä ja viime keväänä.
Kyse on vesistä, jotka päätyvät peltojen salaojien kautta ojiin ja niiden kautta isompiin vesistöihin. Näytteiden avulla tutkitaan muun muassa kuivatusvesien typpi- ja fosforipitoisuutta sekä sähkönjohtavuutta, sameutta ja virtaamaa.
Tähän mennessä saatujen näytteiden pohjalta Levomäki ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä maatalouden vesistökuormituksesta, sillä päätelmiä varten tarvitaan pidempiaikaista seurantaa.
Hän odottaa tutkimustulosten vahvistavan käsitystä siitä, että hyvin hoidetut pellot paitsi tuottavat hyvän sadon, ehkäisevät ravinteiden karkaamista pelloilta muualle luontoon. Ympäristön ohella näkökulma on taloudellinen, sillä kuivatusvesien mukana karkaavat ravinteet voivat kieliä siitä, ettei peltoon käytettyjä tuotantopanoksia hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla.
KUIVATUSVESIEN ravinnepitoisuuden mittaamista ja analysointia Levomäki vertaa tarkkuustasoltaan tutkimuslaitosten toimintaan.
Hän pitää ainutlaatuisena sitä, että jatkossa koulutilalla pystytään yhdistämään vesien ravinnepitoisuuden tutkimustuloksia aiempaan viljelymenetelmäkokeeseen, jota on suoritettu koulutilalla vuodesta 2006 saakka ja josta on jo olemassa laajaa aineistoa muun muassa viljelymenetelmien vaikutuksesta sadon määrään ja laatuun. Aiemmin koe tunnettiin suorakylvökokeena. Käytännössä kuivatusvesien ravinnepitoisuutta pystytään vertaamaan suorakylvettyjen, kynnettyjen ja kevytmuokattujen peltolohkojen kesken.
Levomäki kertoo, että kuivatusvesien ravinnepitoisuuden seurantaan tarvittavien mittalaitteiden hankinta oli mahdollista koulutilan MTK:n säätiöltä viime vuonna saaman apurahan myötä.
PELTOJEN ympäristövaikutukset olivat muiden muassa esillä Novidan ammattiopiston ja lukion Loimaan koulutilalla pidetyssä asiantuntijaseminaarissa, jonka järjestivät Tuomas Levomäki, agronomi Erkki Mäkelä ja Koneviesti.
Tutkimusta viritteillä peltojen hiilensidonnasta
LOIMAA Koulutilalle on tänä kesänä hankittu hiilidioksidin mittausjärjestelmä, jolla pystytään todentamaan muun muassa sitä, miten erilaiset kasvustot sitovat hiiltä.
Suomalaisfirmoista Datasense on toimittanut tilalle mittauslaitteistoa hiilen sitoutumisen mittaamiseen, mittalaitteissa käytetään Vaisalan hiilidioksidiantureita. Vaisalalta on koulutilalla teknologiaa myös sääolosuhteiden mittaamiseen.
Datasensen toimitusjohtaja Jari Hakkarainen arvioi, että varsinainen maatalouden hiilensidontaa koskeva tutkimus voi käynnistyä koulutilalla ensi vuonna seuraavan kokonaisen kasvukauden alkaessa.
– Me itse olemme tehneet maatalouden mittauksia jo pari vuotta.
Hakkarainen arvioi, että tutkimuksen päätavoitteena on aikanaan ymmärtää muun muassa sitä, miten erilaiset viljelymenetelmät vaikuttavat maaperän hiilensidontaan. Koulutilalla olosuhteet ovat otolliset, koska tilalla on suoritettu viljelymenetelmäkoetta pitkälle toistakymmentä vuotta.
Vaisalan sää- ja ympäristöliiketoiminta-alueen portfoliojohtaja Iiro Salkari kertoo heidän olevan osaltaan mukana oppimassa ja ymmärtämässä hiilidioksidin mittaustarpeita maataloudessa. Vaisala tekee myös laajasti tutkimusyhteistyötä tutkijayhteisöjen kanssa sään, ilmanlaadun ja teollisuuden prosessien mittaamisessa.
– Loimaan koulutilalla tutkijayhteisö on toiminut pitkään, ja haluamme mahdollistaa hiilidioksidimittaukset myös heille.
MTK:N ympäristöjohtaja Liisa Pietola pitää Loimaan koulutilalla tehtävää tutkimusta tervetulleena, koska esimerkiksi ilmastopolitiikan pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa siitä, kuinka pellot voivat olla myös hiilinieluja eli niin sanottuja hiilivarastoja kerryttäen hiiltä maaperään.
– Nämä asiat pitää vain oppia mittaamaan ja todentamaan.
Hän muistuttaa maa- ja metsätalouden olevan ainoita elinkeinoja, jotka myös sitovat hiiltä maaperään. Hänen mukaansa hiilensidonta sekä ravinteiden kierto jäävät liian usein huomioimatta puhuttaessa esimerkiksi maatalouden päästöistä, joita hän ei suinkaan kiellä.
Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan esimerkiksi Loimaalla, jonka koko pinta-alasta lähes puolet on peltomaata, maatalous oli kunnan suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde vuonna 2019 (LL 22.6.).
Pietolan mielestä se, että maatalous opittaisiin näkemään muunakin kuin päästöjen lähteenä, voisi saattaa jonakin päivänä myös Loimaan kaltaiset kunnat hiilineutraaleiksi eikä pelkästään niitä kaupunkeja, joissa vain syödään Loimaan kaltaisissa kunnissa tuotettua ruokaa.
