FUENGIROLA, ORIPÄÄ Taina Liekari on tottunut toteuttamaan hurjimpiakin ideoitaan. Kun hän mietti, mitä jännää ja erilaista voisi tehdä 50-vuotispäivänään, ensimmäisenä mieleen tuli ajatus lähteä ajamaan pyörällä Espanjan ympäri.
– Vaikka ihmiset varoittelivat, ettei sellaista voi tehdä, lähdin kuitenkin. Uskon siihen, että unelmat eivät ole liian pieniä tai suuria, vaan kaikki ovat sopivankokoisia, hän kertoo puhelimessa Espanjan Fuengirolasta.
Mukaansa hän sai ystävänsä Laura Toukolan, jonka kanssa lähdettiin suunnittelemaan tulevaa reissua. Valmistautuminen kesti kaikkiaan vuoden päivät, ja ennen varsinaista starttia Fuengirolan kaupungintalolta edessä oli monia haasteita. Ensin piti hommata sponsorit, joiden avulla saatiin hankittua pyörät, vaatteet ja muut tarvittavat varusteet sekä myös majoitukset ja ruokailut. Lisäksi piti opetella huoltamaan ja rasvaamaan pyörää sekä käydä ensiapukurssi. Espanjan kielikin piti ottaa haltuun, mikä hoitui kahden kuukauden pikakurssilla yksityisopettajan avustuksella. Myös pyörälenkkejä piti ruveta tekemään, jotta keho tottui uuteen liikuntamuotoon.
– Olin sitä ennen polkenut käytännössä vain kauppamatkoja, Oripäässä 2000-luvun alussa asustanut Liekari naurahtaa.
Harjoitellessa matkaa taitettiin kerralla noin sata kilometriä, toisinaan vähän enemmänkin. Haastetta treeneihin lisäsivät lukkopolkimet, joiden kanssa olikin ensin tekemistä.
– Muutaman kerran olin alussa nenälläni ennen kuin opin polkemaan niiden kanssa.
YMPÄRIAJO ei kaikesta ennakoinnista huolimatta sujunut täysin ilman yllätyksiä. Vaikka reissu ajoittui lämpimään vuodenaikaan toukokuun lopusta heinäkuun alkuun, saivat naiset niskaansa myös kaatosateita ja jopa rakeita.
– Sponsoreilta saamamme vaatetus oli tarkoitettu kesäkeleille, joten jouduimme hankkimaan lämpimämpiä varusteita kesken matkan, Liekari sanoo mutta kiittelee kuitenkin, että 49 päivää kestäneellä reissulla huonoja ilmoja kesti vain noin viikon.
Yllätyksenä matkalaisille tuli myös nälkä. Alkumatkasta ei nimittäin kumpikaan ollut ajatellut, että Espanjassa keskipäivä on pyhitetty siestalle.
– Saatoimme olla juuri lounasaikaan polkemassa jossain vuorenrinteellä, jossa ei ole ruokapaikkoja, ja sitten kun pääsimme alas, kaikki paikat olivat kiinni. Muutaman nälkäpäivän päästä opimmekin ottamaan salamivoileipiä evääksi.
Myös kokeneempia pyöräilijöitä olisi kannattanut uskoa, sillä kovakorvaisuus kostautui ruvelle menneellä takalistolla.
– Kokeneet maantiepyöräilijät sanoivat meille, että takapuolta pitää rasvata tai se ei kestä. Me taas ajattelimme, että kyllä meidän takamuksemme kestävät. Olisi pitänyt uskoa kokeneempia, Liekari toteaa ja sanoo loppumatkan menneen mukavammin, kun vaseliinituubi otettiin pyörän sivulaukusta käyttöön.
VUORISTOISESSA Espanjassa oli 4030 kilometrin aikana vastassa aika paljon ylämäkiä.
– Pahimmillaan ylämäki saattoi olla kymmenenkin kilometriä pitkä ja jyrkkyyttä oli kovimmillaan 21 astetta.
Toisaalta matkaan mahtui myös paljon upeita maisemia, ja myös sellainen ihmekin tuli Espanjassa nähtyä kuin koivumetsä. Mahtavia olivat myös aamuhetket ennen auringonnousua, ja kaikkiaan Liekari ajattelee, että monet upeat maisemat olisivat jääneet esimerkiksi autosta käsin näkemättä. Hän kuitenkin myöntää, että matka oli rankka, vaikka ehdottomasti sen väärti.
– Me otimme haasteet vastaan ilon kautta ja nauroimme todella paljon matkan aikana. Vasta, kun pääsin kotiin, iski väsymys. Sen jälkeen en koskenut pyörään todella pitkään aikaan.
Taina Liekarin Pyörällä päästään – 49 päivässä Espanjan ympäri -kirja ilmestyi syyskuun alussa.
