Veikkaan, että joskus (luultavasti eksyksissä) vielä tulee mieleen hetki, jona kaikki alkoi.
Tässä tapauksessa se oli 7. syyskuuta 2021. Päätin silloin osallistua Loimaan Työväenopiston suunnistuskurssille.
Yrityksiä suunnistaa oli toki ollut. Esimerkiksi muutamalla iltajotoksella, johon osallistuttiin Loimaan Lehden joukkueella.
Kerran pimeässä metsässä tihkusateessa lähdettiin überitsevarmoina ryskäämään kalliojyrkännettä ylös ja suuntaamaan kompassin kanssa ykkösrastille. Pari kertaa palattiin pellon reunaan ottamaan uutta alkuakin.
Sitten jo puhelin soi. Villen jotoksen Ville siellä kyseli, että missä olette.
Juu, ihan kohta ollaan rastilla, sanoin hövelisti puhelimessa, kun haistoin jo nuotion. Aikaa meni siltikin, kun ei sitten kuitenkaan oltu ihan lähellä.
Myöhemmin kuultiin, että rastille olisi ollut lippusiimaopastus…
Haa, siksi siis siellä metsässä ei näkynyt ketään muita.
Jonain vuonna johdatin samaisella jotoksella joukkueemme heti lähdöstä täysin väärään suuntaan. Siitä on myöhemmin muistuteltu – ei kuulemma ollut elämän upeimpia hetkiä kävellä pienoisen harhakierroksen jälkeen lähtöpisteen ohi. (Siinä vaiheessa olin jo kyllä ymmärtänyt luovuttaa kartan ja kompassin muille.)
Järjestäjät olivat silloin hienon ”asiakaslähtöisiä” – rasteilta oli kuulemma soiteltu aina edellisille rasteille, että onko SITÄ joukkuetta näkynyt.
Muistaakseni (älkää korjatko jos olen väärässä) kuitenkin sijoituimme peräti palkinnoille, joten oli hyväkin, että annoimme muille alussa vähän tasoitusta.
Ihan omaan piikkiin en kaikkia eksymisiä ota.
Kerran mentiin Kouvolaan työasiassa. Minulla oli peräti kaksi kartturia, mutta niin vain mentiin ohi liittymistä. No, tuli käytyä ennen seminaaria Loviisassa lounaalla.
Tiistaina meidät laskettiin kurssilta ensimmäistä kertaa maastoon (siis Eteläiselle kuntoradalle).
Unohdin heti lahjakkaasti kurssin ensimmäisen opetuksen, eli sen, että vauhti tekee virheet. Helpompi reitti olisi ollut pidempi matka polkua pitkin, mutta itsevarmana sanoin, että kyllä tuosta ojanreunaa pitkin pääsee.
Niin pääsikin, mutta eteneminen oli sen verran varovaista, että polkua käyttäen olisi ollut jo aikaa perillä ja myös puhtaammin lenkkarein.
Opettajamme Osmo Hongisto saikin tilaisuuden muistuttaa, että muistakaa aina reitinvalinta ja myös lohduttaa, että suunnistajana ei ole koskaan valmis.
Vähän tuntuu samalta muutenkin elämässä.
Kokeile sinäkin – kurssiharjoituksen rastit Eteläisellä kuntoradalla (Kuusikatu 2, Loimaa) vielä ensi viikon ajan. Loimaan Jankon kartan voit tulostaa itsellesi tästä.