Sanomalehti on kiehtova. Sillä on pitkä historia, vielä pidempi tulevaisuus ja kiistämätöntä vaikutusvaltaa.
Karkealle paperille painetun sanan kiehtovin ominaisuus on, että kuka tahansa ei kirjoita sanomalehteen mitä tahansa milloin vain, ja lehden lukijat tietävät sen. Lehteen päätyvä uutinen tai mielipide joutuu ylittämään julkaisukynnyksen. Siksi se on arvokkaampi kuin some-päivitys tai minkä hyvänsä tahon itsestään laatima tiedote.
Julkaisukynnyksen korkeus vaihtelee muun muassa tiedon välittäjästä ja ajankohtaisuudesta riippuen sekä siitä, miten merkitykselliseksi toimitus näkee asian lehden lukijakunnalle. Esimerkiksi Loimaan Lehti on ammattimaisesti filtteröity ja koottu kattaus paikallisista asioista. Lehden toimitus huolehtii, että sivuille päätyvät uutiset ja mielipiteet ovat sävyltään ja sisällöltään asiallisia ja että mielipiteen tai tiedon lähettäjä on todennettu henkilö.
VUONNA 1997 käynnistyneen toimittajaurani aikana olen nähnyt lukuisia tapoja kompastua julkaisukynnykseen. Suurin osa kompastelusta on johtunut asiasta, mutta toisinaan kyse on ollut siitäkin, että kynnyksen molemmilla puolilla on ihminen.
Yksi melko tavallinen repliikki, jolla omaa asiaansa ei kannata ajaa julkaisukynnyksen vartijan kanssa on seuraava: ”Hei. Ostin juuri ilmoituksen lehteen, ja tästä asiasta pitäisi tehdä juttu lehteen!”
Niinpä niin. Kun katsoo toimituksen autoriviä lehtitalon takapihalla, on helppo uskoa, että ilmoituspuoli ja toimitus ovat kaksi erillistä osastoa sanomalehdessä. Ilmaisjakelulehdissä voi olla toisin. Kannattaa kokeilla siellä.
Toinen epäonnistumaan tuomittu klassikko on tämä: ”Jutussa oli tosi paljon virheitä (epämukava sisältö tai sävy). Kirjoitin tekstin uusiksi. Lähetäthän jutun vielä tarkistettavaksi ennen sen julkaisua.”
No en todellakaan lähetä, eikä kukaan kirjoita minun nimissäni sanaakaan. Mutta juttua voi toki lyhentää.
Varma keino lentää julkaisukynnyksellä rähmälleen, on toimituksen työnjohdolta pakit saatuaan kääntyä sinnikkäästi yksittäisen toimittajan puoleen.
Tiedän, että tämä tulee monelle yllätyksenä, mutta jokainen lehteen tarjottu ja tarjoamaton juttuaihe kulkee aina, poikkeuksetta, ihan joka kerta toimituksen työnjohdon kautta. Toimittajat eivät puuhastele päivät pitkät mitä huvittaa.
Työn johtaminenhan on varsin yleinen käytäntö suomalaisessa työelämässä. Jos joku ei usko, sopii pyytää vapaavalintaisen lvi-firman putkimies remonttihommiin hänen työnantajansa laskuun. Mahtaisiko onnistua? Aivan, ei onnistu toimituksissakaan.
MINULLE itsenäisyys merkitsee ennen kaikkea sanan ja mielipiteen vapautta ja tasa-arvoa. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Pasi Salo
pasi.salo@loimaanlehti.fi
Erittäin hyvä kertaus perusasioista.
Kommenttien lisääminen on estetty.