Rehellisesti sanon, etten minä usko muiden ehdokkaiden höpötyksiä vanhustenhoidon parantamisesta, tai omaishoidontuen parantamisesta.
Sosiaali- ja terveysala on romutettu jo resurssipulaan aikaa sitten. Jo se, että sille ei ole mitään jo tehty, karsii muutamia vallitsevia ehdokkaita.
Ensinnäkin asian pitäisi osua omaan nilkkaan. Minulla on vanhempi, joka aivoinfarktin saatuaan joutui odottamaan tunnin, että ambulanssi tuli paikan päälle, vaikka Loimaan sairaala on kahdeksan kilometrin päässä. Hänet vietiin siitäkin huolimatta Turkuun, jossa hoitoa sai vasta neljän tunnin päästä aivoinfarktista.
Aivoinfarktissa jokainen minuutti hoitamatta vastaa päivää toipumisessa. Eli neljä tuntia kertaa 60 minuuttia on 240 hoitopäivää toipumiseen. Todellisuudessa meni vähän yli.
Suomen suurimman tankkialuksen ohjaksista jättäydyin kotiin seuraamaan tilannetta. Olin poissa veronmaksajista vuoden ja kolme kuukautta. Fysioterapia oli ala-arvoista, eikä suositusten mukaista ja jäi resurssipulan alle.
Nostin itse halvaantuneen äitini pystyyn ja kannattelin häntä päivittäin, kun hän opetteli kävelemään uudelleen. Olin hänen äänensä kun hän ei pystynyt ilmaisemaan itseään. Ostin kalleimmat vitamiinit tukemaan aivojen hyvinvointia, mitä markkinoilla on ja ainoan suomenkielisen kirjan aivojen toipumisesta.
Kuntoutin hänet sillä välin kun sairaanhoitajat rähjäsivät minulle, että äitisi ei koskaan kävele tai he sitoivat hänet siteisiin, ettei hän vaan liiku.
Muut vanhukset huusivat minulta apua naapurisängyistä, kun hoitajat sanoivat minulle, että ne hourivat kun pyytävät vettä tai puhelinta. He olivat vahvasti lääkittyjä paikoilleen. Viisi kuukautta pyörin päivittäin kolmessa sairaalassa, Tyksissä, Loimaan sairaalassa ja Kaskein kuntoutuslaitoksessa.
Kaksi päivää sinä aikana otin lomaa itselleni vetääkseni henkeä sen edessä mitä koin ja näin.
Fysioterapia pesi kätensä ja yhteiskunta halusi kipata äitini laitokseen viimeisiksi sanoiksi, mutta taksi kippasi äidin pyörätuolissa eteeni. No minä hoidin hänet jaloilleen ja opin ihmisyydestä paljon. Äitini kävelee nyt ja asioi yksin. Asuu omillaan ja palasin merelle.
Hyvä jos joku on saanut hyvää hoitoa, mutta minä voisin kirjoittaa kirjan kokemuksistani sairaanhoitoalalta! Ja tämä koira kyllä puree, joka haukkuukin. Omaishoidon raha on säälittävä, nämä lupaukset voivat korkeintaan konkretisoitua jollakin vähäisellä verottomuudella tai muutaman kympin korotuksilla.
Todellisuudessa Suomen kansa hoitaa ilmaiseksi vanhukset ja vammaiset. Palkkiot ovat hävettäviä. Ei niillä elä. Jos vanhus laitetaan laitokseen, niin laitoshoitohan maksaa veronmaksajille tähtitieteellisiä summia, siksi niitä kilpailutetaan ja voittaja on se, joka hoitaa vanhuksen pois näkymättömäksi ja hajuttomaksi, ja ketään se ei vaivaisi.
Minä en ottanut omaishoidon korvausta vastaan. Katsoin vain typertyneenä, mitä summaa kehtaavat ehdottaa, vaikka äitini olisi täysin jäänyt halvaantuneeksi, mutta halusin hänet pystyyn enkä jäävän siihen tilaan. Sanoin ei kaikelle hulluudelle. Pärjäsin ihan ihmeen voimilla. Mutta jos oikeasti nämä päättäjät haluavat muutosta lastensuojeluun, vanhustenhoitoon, sairaanhoitoon, omaishoitoon.
Nämä järjestelmät vaativat täydellisen reformin ja sote ei tuo kuin tuplakulut veronmaksajalle seuraavaksi, kun maakuntavero esitellään, sekä tehokkuusajattelua lisää ja keskittämistä. Rahaa ei ole sen enempää, vaan sitä pitää sosialisoida, lainata ja verottaa, jotta saa edelleen sen saman huonon palvelun.
Sano ei sotelle ja etsi ehdokkaasi, joka on valmis purkamaan turhaa kuormittavia hallintoja alas, virkamiestolppia, uusia veroluokkia ja ohjaamaan hyvinvoinnin takaisin kansalaisille niin kuin perustuslaki sen määrittelee jo meille. Vähän sellainen ehdokas niin kuin minä. Sotilas, joka on palannut sodasta ja tietää mitä se on.
Sini Peltonen
Merikapteeni
Aluevaaliehdokas (ps.)
Kaupunginhallitus ja -valtuusto
Loimaa