Tarkkailen vaistomaisesti bensan hintaa, kun ajan työmatkani varrella sijaitsevien huoltoasemien ohitse. Näillä litrahinnoilla maksan henkilöautoni tankillisesta sellaiset 75 euroa noin runsaan viikon välein.
Summaa voi pitää edelleen jotenkin kohtuullisena, jos oikein pinnistän suhteellisuudentajuani. Ajan kuitenkin lähinnä kodin ja työpaikan välisiä matkoja sekä työhön liittyviä ajoja, jotka ovat joko vähennettäviä tai korvattavia matkoja.
En jatka purnaamista tämän enempää, koska se kyllästyttäisi itseänikin. Olen näet muuttanut suhtautumistani polttoaineen hintaan – tai yleisemmin energiaan, jota olen pitänyt jotenkin itsestään selvyytenä tähän saakka.
Jos nimittäin arviot pitävät paikkaansa siitä, että öljyn tuotantohuippu maailmalla on ohitettu jo vuosia sitten, se tuskin voi olla näkymättä öljystä jalostetun bensan hinnassa. Tämä ei tarkoita sitä, että öljy loppuisi maailmasta, mutta sitä on esimerkiksi hankittava jatkossa yhä vaikeammista paikoista. Käytännössä energian saamiseksi joudutaan käyttämään yhä enemmän energiaa.
Koska en ole minkään sortin energia-alan asiantuntija, en osaa luetella sitä, mitkä kaikki muut kenties vielä välittömämmät tekijät vaikuttavat bensan tämänhetkiseen hintaan.
Joku voisi huomauttaa, että politiikalla on merkitystä ja esimerkiksi Suomessa verojen osuus selittää pitkälle bensan hintaa. En väitä vastaan.
Toisaalta sellainenkin minulla on käynyt mielessä, onko polttoaineen hintoihin meillä tai maailmalla hinnoiteltu kaikkia niitä haitallisia suoria ja välillisiä vaikutuksia, joita syntyy siitä, että voimme huristella autoillamme.
Näinhän voisi kysyä käytännössä minkä tahansa tuotteen kohdalla ja olisimme hukassa, sillä välillä minusta tuntuu noin yleisesti, että monien (myös itseni) mielestä ylipäätään juuri mikään ei saisi maksaa juuri mitään.
Joka tapauksessa, jos ennen kiusasin itseäni sillä, kuinka kallista bensa on, nyt lähinnä totean polttoaineen hinnan ajaessani huoltoaseman ohi.
Edelleen se joku voisi kysyä, mitä hyötyä minulla sitten on tällaisista kenties hedelmättömistäkin ajatuksista. Kysymys on aiheellinen, sillä en ole muuttanut käyttäytymistäni millään lailla.
Kuljetan edelleen lähinnä pelkästään itseäni noin puolitoista tonnia painavalla polttomoottoriautollani paikasta toiseen. Esimerkiksi sähköauton hankintaa en ole vakavissani edes ajatellut.
Maaseudulla asuvana en ole lopettamassa yksityisautoilua itseltäni enkä muiltakaan. Sitä paitsi, auto on monelle tulonhankkimisväline.
Ajatusteni hyöty on puhtaasti teoreettista, sillä kenties olen jatkossa vain hivenen vastaanottavaisempi sille, että maailma ympärilläni muuttuu. Tai sanotaanko niin, että tässä asiassa muutosvastarintani ei ole enää ainakaan kovin periaatteellista.
Lari Kiviranta