Loimaan Lehti on ajan hermolla tehtyään kyselyn paikallisten koululaisten tyytyväisyydestä. Lähes koko sivun artikkeliin oli liitetty myös kouluterveydenhuollon samansuuntaisia tietoja. Tulos vastasi valtakunnan keskiarvoja tyytyväisyyden heikentymisestä.
Kuuntelin sunnuntaina 6.2. Lapuan piispan virkaanasettamista. Monta jo virassa olevaa piispaa oli läsnä. Mari Leppänen otti puheessaan esille huolet nuorista.
Presidentti Sauli Niinistön Uudenvuoden puheessa oli myös nuorista seuraavaa.
”Nykynuori on koetuksella. Pandemia on riistänyt suhteettoman osan elämästä. Kasvava pahoinvointi, kunnon rapistuminen ja koulutustason pysähtyminen ovat huolestuttavia merkkejä. Vanhempien, meidän kaikkien tulisi heitä kuulla. Joskus se jo auttaa.
Aikuisten ymmärtämys ja tuki ovat suuria lahjoja nuorille. Nuorilla on myös sanottavaa. Aktiivinen toiminta on aina merkki kipinästä. Nuorten välinpitämättömyys on vakava varoitus hiipumisesta. Maailman onnellisin maa voi olla tyytyväinen vasta, kun se tarjoaa nuorilleen toivon näköaloja”.
Tätä samaa ovat Ilta-Sanomien sivuilla kertoneet Mika Salminen, Asko Järvinen ja Markku Tervahauta, terveysalan ammattilaisia, mutta myös huolestuneita lasten ja nuorten hädästä, jota koronarajoitukset ovat lisänneet.
Onneksi uusi oppivelvollisuuslaki vasta vuoden voimassa olleena on tuonut valoa tunnelin päähän. Peruskoulu on 12-vuotinen ja yltää toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja lukioon.
Kaikki 16–18-vuotiaat ja tarpeen vaatiessa aina 21-vuotiaaksi asti saavat opiskelunsa valtion kustantamana entisen 9-vuotisen peruskoulun tapaan. 8.–9.-luokkalaisten toiveet ja koulumenestys kartoitetaan ja heille pyritään löytämään jatko-opiskelupaikka yksilöllisten toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan.
Nuoret odottavat malttamattomina lähestyvää aikuisuutta ja vapautta päättää itse tulevaisuudestaan. Ovathan he koko olemassaolonsa ajan joutuneet pakosta tyytymään siihen, mitä aikuiset ovat tarjonneet. Leipäpuu on se ensimmäinen välttämättömyys, lämmin asuinsija yöpyä, toinen, jos mielii pysyä itsenäisessä menossa mukana ilman yhteiskunnan apua. Pakko on sekä hyvä että paha riippuen tilanteesta.
Koulupakko, kauniimmin sanottuna oppivelvollisuuslaki 100-vuotisen historiansa aikana on tuonut mainetta ja kunniaa maallemme. Nykyinen koulutuksen huippumaa Suomi on jäämässä kärkikastista (Pisa-tutkimukset viime vuosien ajalta). Onhan meillä asukasmäärään suhteutettuna maailman koulutetuimmat naisetkin (tieto on taka-vuosilta).
Oppivelvollisuuslakien voimaantulon historia on ollut kovien vääntöjen ja kiistelyiden tulos. Vuosia toisensa perään on tarvittu, että demokraattinen enemmistö on löytynyt lakeja vahvistamaan. Jakolinja on ollut tähän päivään saakka oikeisto-vasemmisto.
Sata vuotta sitten muun muassa Ruotsalaisen Kansanpuolueen kansanedustaja August Ramsay käytti 1920 seuraavan puheenvuoron. ”Lakiehdotus tulee hylätä, koska se aiheuttaa valtiolle tavattomat menot nykyaikana, jolloin yksityinenkin henkilö pyrkii säästämään. Kansanopetukselle lain hylkääminen ei aiheuta voittamattomia tappioita”.
Janakkalan isäntä oli silloin samaa mieltä, että talonpojat eivät tarvitse koulutusta, niistä tulee juoppoja ja laiskoja. Koulutettu eliitti kaupungeissa pelkäsi herroja tulevan liikaa. Ne astuvat heidän varpailleen. Kuka sitten palvelusväkenä heidän työnsä tekee.
Ollaan jo 1970-luvulla. Saatiin oppivelvollisuuslaki 9-vuotiselle peruskoululle. Taas oli vuosien kiista eduskunnassa. Reino Oittinen oli puskutraktori ja sai kuin saikin enemmistön lakialoitteen taakse. Kansan syvissä riveissä työväestö ja talonpojat yhdessä äänestivät lain voimaan. Kyllä maaseudullakin oli haluttu lapset koulutielle jo 1800-luvun loppupuoliskolta asti.
Asetelma oli edellisten lakialotteiden kaltainen myös 1.1.2021 voimaan tulleen oppivelvollisuuslain valmisteluvuosina. Kaikki puolueet kutsuttiin saman pöydän ympärille kertomaan toiveistaan uuteen lakiluonnokseen. Kiistaa riitti ja rahasta jälleen ongelma tuli, ei niinkään lain tarpeellisuudesta.
Kokoomus ainoana, perinteisiinsä nojaten ei tullut neuvotteluun. Laki saatiin lopulta voimaan, kun Rinne pääministerinä laittoi hallitukseen menon ykkösasiaksi oppivelvollisuuslain mukaanoton hallitusohjelmaan. Enemmistö löytyi, kun perussuomalaisia ei huolittu hallitukseen, mikäli Rinteen porukka olisi mennyt oppositioon.
Opetusalan ammattijärjestön Olli Luukkaisen mielipiteitä. ”Oppivelvollisuuslaki on ollut yksi itsenäisyyden alun suurimmista ja merkityksellisimmistä ratkaisuista. Siinä oli jo tuolloin näkemys siitä, että koko Suomen kansa tarvitsee koulutusta.
Olivat kaukaa viisaita. Ensimmäinen laki oli tärkein, mutta kyllä tämä uusi lakikin on erittäin merkittävä. Se on tasa-arvo-, tulevaisuus- ja oikeudenmukaisuusteko”.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen saa myös puheenvuoron.
”Oppivelvollisuuslailla 1921 oli iso merkitys paitsi koulutus- ja sivistystekona myös demokratiatekona. Ajatuksena oli kansalaistaidon kautta yhdistää kansaa vaikeiden sisällissotavuosien jälkeen. Samaa mieltä oli myös presidentti K.J.Ståhlberg.
Kaikki nämä muutokset oppivelvollisuuslaeissa ovat niitä tekoja, jotka ovat tehneet Suomesta oppimisen ja koulutuksen mallimaan, mutta myös vakaan tasa-arvoisen yhteiskunnan”.
Tarinaa lähipiiriini kuuluvasta peruskoulun 9-luokkalaisesta, jolla on jo omakohtaista kokemusta vuoden vanhasta laista. Häntä haastateltiin viime syksynä, mitä hän toivoo toisen asteen koulutukselta. Poika vastasi, haluaisin tehdä jotain käsilläni.
Sitten tiedusteltiin, mitkä kouluaineet ovat olleet mieluisia. Vastaus oli matematiikka, fysiikka ja kemia. Seuraavan tapaamisen aikana hänelle ehdotettiin kaksoistutkintoa, ammattikoulun autonasentajalinjaa ja lukiota.
Poika hyppi riemusta kertoessaan kotona tulevaisuuden toiveestaan. Hän voi sitten jatkaa autoalaa myöhemmin, vaikka akateemisella tasolla. Siihen tulee uutta digi- ja sähkötekniikkaa paljon. Kukaties korien muotoilukin voisi kiinnostaa.
Ollaan me aikuiset lasten ja nuorten elämässä. Puhalletaan ilmaa heidän siipiensä alle, että jaksavat lentää toiveidensa määränpäähän. Jokainen löytää paikkansa täällä maan päällä, sanoo vanha kansa.
Ajan kuluessa tämä viimeinenkin oppivelvollisuuslaki (koulupakko) saa jakamattoman hyväksynnän suomalaisten keskuudessa, niin kuin entisetkin. Näin uskon ja toivon. Uutta oppivelvollisuuslakia arvostaen,
Seija Kylämarkula