Loimaan seutu
Ken vanhaa autoa muistaa, sitä öljykannulla silmään. Ei vaan, aika on kullannut muistot kuin kromi vanteet ja parhaita menopelejä muistellaan herkin mielin.
Loimaan Lehti tiedusteli lukijoiden automuistoja otsikolla ’’Paras menopeli ikinä’’. Kuvakätköjään kaiveli viisi kuskia, jotka nyt jakavat muistonsa lukijoiden kanssa.
Teemu Tuominen lyö heti kovan paljastuksen peliin. Ajettiin autolla, jolla mentiin muun muassa kuuntelemaan naapurimaalaista laatumusaa.
– Paras menopelini on 2010-luvun taitteesta. Ihan eka omalla rahalla ostettu auto ja Chevy Van tietenkin. Sillä tehtiin keikkoja, vietiin bändiä Manseen äänittämään ja käytiin Pääkylällä kuuntelemassa ruotsalaista tukkaheviä. Vanissa elettiin rock ’n’ rollia, Tuominen kaihoaa.
Olli Pitkänen maksoi ostamastaan Kuplasta summan, josta sai heti kaksi prosenttia takaisin. Syynä ei kuitenkaan ollut hinnanalennus.
– Ensimmäinen auto on aina ensimmäinen. Vei paikasta toiseen. Maksoi 100 markkaa. Siivotessa löytyi lattialta kaksi markkaa.
Pitkäsen Kuplasta lähettämässä kuvassa on huomionarvoista tärkeä lisävaruste, joka on syytä mainita.
– Kädessäni on kuplan lämmityslaite. Hyppynaru.
MM nostaa esiin muistoja parhaasta E-ryhmästä, ja muistakin rekkareista. Kyseessä on samalla loimaaksi etenevä salapoliisitehtävä: kuka on muistelija MM vuosimallia 1956, joka on yhdistettävissä tarinan rekkareihin?
– Pannaas vähä miätiskelle autoja ja kavereita siältä 70-luvun alusta ja pualesta välistä. Siihen aikaan jokku meistä ajeli tämmösellä Simca 1000:lla. Mun rekkari oli EJY-75, velipoijjiilla oli ELU-64 ja TNH-93.
Serkkupoijjiilla oli EZA-13, EVO-77 ja EOH-10. Ranterillaki, siskon miähellä, oli tommone. Rekkaria en muista.
On se Polisi-Laaksosen tonkalavalla kirjoteltu ruutuvihkoki jo hävinny aikaa sitte :). Sammaa, ranskalaista merkkiä oli meillä kaikilla. Jonkulla oli jopa ehta GLS. Mäkiöltä haettiin tulpat ja kärjet. TeePeeltä pentsiiniä. Niisä Simkoisa ei ollu muuten mimmikippiä, mut aika liukkaasti niillä pääsi :).
Aamuyästä käytiin ussein Leppijärven paarisa… Kilpaa mentiin! ZR-947 muistaa hyvinki… Välillä kiärrettiin toria ja rottikoulun piharinkiä.
Poikettii sillon tällö Lintuparvesa ja morjestettii ovella Eeroo, Veijjoo tai Joukoo 🙂 Basfin C-kasettimankasta kuunneltii Hullu Jussia, muistaa BEJ-40.
Torille ei sillon saanu ajjaa – ainaka ehtoolla! Kavereilla oli toki muunki merkkisiä autoja (THV-96, EIF-75, TG-41, ZR-947, BEJ-40, EML-4, TEN-605, TEN-707 ja paljo muita…).
EP-60 ei ollu kaverin auto, mut sitä kyl vähä ”pelättii” ja kunnioitettii! Oltiin sillai niinko ihmisiks ja pirettiin kyl hauskaaki. Marinellaki maistu joskus. Ainaki Särkän häränpaistajaisisa…
Pyhäehtoolla oli Hirvihovisa tai Hallilla tanssit. Siä saatiin si oppia ja kokemusta monneenki asiaan…
Oli se kyl kivvaa aikaa! Kiitoksia kyyrisä olleille ja mukana ajelleille 🙂 Morjestettaan ko nährään!
MM on tässäkin muisteluksessa. Se on Katja Töykän ajopeli Morris Marina, 70-luvun loppupuolen malli.
– Ensimmäinen autoni, jolla kaasuttelin Turussa saatuani ajokortin vuonna 1988. Koettiin monet seikkailut. Se oli ensin perheeni auto ja isä antoi sen minulle saatuani ajokortin. Silloin ei vielä ollut mitenkään yleistä, että ajo-opetusta antoi muu kuin autokoulu, mutta kyseisellä autolla isäni opetti minua ja ajoin inssin samaisella autolla.
Isä maalasi ja laittoi Morriksen hyvään kuntoon minua varten, mutta en tiedä oliko 80-luvun lopulla Turun parkkihallit jotenkin pienempiä, koska melkein viikottain autoni otti osumaa parkkihallin pilareihin. Ja isä oikoi kärsivällisesti puskuria. Onneksi ajotaidot paranivat ajan saatossa!
Liisa Koivula muistelee puolestaan, miten ’’Paukkupakkanenkaan ei piskuista miniä hyydyttänyt’’.
– Mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen auto oli Austin Mini. Emme sitä ostaessa tienneet, millainen koetinkivi sen kanssa tuli seuraava vuodenaika olemaan.
Se oli vuoden 1966 hurjaluminen talvi.
– Työni takia ajelin Minillä kelillä kuin kelillä. Loimaan isoilla aukeilla teiden varsien korkeitten lumivallien välissa melkein kuin tunnelissa oli jännittävää ajaa. Ikinä en kuitenkaan lumien takia myöhästynyt töistä. Niin kävi vasta kun lumet sulivat ja tie oli tulvan takia poikki.
– Rallikuskin tittelinkin taisin joskus silloin saada. Nuoruuden huolettomuudella silloin ajeltiin. Ei tullut edes lumilapiota otettua mukaan, vaikka lunta tuli taivaan täydeltä. Erään talon kohdalla tössähdin kerran tuiskun tekemään kinokseen, mutta apu oli lähellä. Talon isäntä tuli lapioineen jelppimään. Kiitos siitä.
– Samana lumitalvena olimme viettämässä uuttavuotta Turussa ystävien luona. Pakkanen kiristyi 30 asteeseen. Mini kökötti yön kadun varressa, mutta käynnistyi helposti, kun lähdimme aamulla kotia kohti. Niin kylmä oli, että tuulilasissa oli aluksi vain pieni tirkistysaukko. Onneksi liikennettä oli vähän!