Inflaatio on iskenyt kovaan paikkaan, kun talvikeleissä pitäisi lämmittää kotia ja melko harvaan asutetussa maassa liikkua paikasta toiseen. Kahvipaketin kallistuminen tuntuu eniten kahvia juovaan kansaan kohdistuneelta iskulta.
Hintoja ovat nostaneet erityisesti raaka-aineiden hintojen nouseminen. Kahvisadot kärsivät viime vuonna Brasiliassa kuivuuden ja hallan vuoksi, mutta säät ovat vaikuttaneet satoihin myös muissa kahvintuottajamaissa. Kuin itse Ilmastonmuutos vetoaisi meihin kahvisatojen kautta.
Samaan aikaan sekä kaasun että raakaöljyn hinnat ovat nousseet. Raakaöljyn hinta on vuoden sisällä jopa kaksinkertaistunut. Kun energian ja polttoaineiden hinnat nousevat, muutos heijastuu helposti kaikkien tuotteiden hintoihin, sillä niiden valmistaminen ja kuljettaminen maksaa aikaisempaa enemmän.
Autoilijoiden huoli polttoaineiden hinnoista on nostanut vaatimuksia esimerkiksi sekoitevelvoitteesta luopumisesta. Biopolttoaineen jakeluvelvoitteen aikataulun myöhentäminen kuulostaa mielestäni melko pieneltä, ilmastotoimia hidastavalta puuhastelulta, koska hintojen korotus johtuu ennen kaikkea raaka-aineiden kallistumisesta.
Raaka-aineet kallistuvat, kun niitä on käytössä vähän tai niiden valmistaminen on keskittynyt yhdelle tai harvoille. Luonnonvarojen määrää on vaikeaa laskea, mutta erinäisten arvioiden mukaan esimerkiksi raakaöljyä riittää nykyisillä tuotantomäärillä vielä puolisen vuosisataa. On kuitenkin todennäköistä, että törmäämme raaka-aineiden hintojen nousuun ja raaka-aineiden puutteeseen useasti lähitulevaisuudessa. Ennustan, että hintamaratoni jatkuu pitkään, vaikka saattaakin hetkeksi hellittää, kun koronapandemian aiheuttamat logistiset ongelmat väistyvät.
PÄÄMINISTERI Marin tiivisti tilanteen monimutkaisuuden mielestäni osuvasti viime viikolla sanoessaan, että samaan aikaan pitäisi tehdä pitkäjänteistä politiikkaa ilmaston ja energiariippumattomuuden edistämiseksi sekä pyrkiä nopeasti hillitsemään kuluttajan hintojen kasvuja, jotta ihmiset selviytyisivät taloudellisesti arjestaan.
Nähdäkseni Marinin esittämä riippumattomuus fossiilisista polttoaineista vaatisi esimerkiksi ympäristöystävällisempää kaupunkisuunnittelua sekä energiantuotannon lisäämistä ja monipuolistamista kotimaassa – politiikkaa, jonka vaikutukset näkyisivät vasta vuosien päästä.
ENERGIAN ja polttoaineiden hintatasoon en pysty yksilönä juurikaan vaikuttamaan.
Sen sijaan olen köyhänä kahvinjuojana ehtinyt löytää ratkaisun kahvin kallistumiseen. Esitän kahville sekoitevelvoitetta. Aidon kahvipavun joukkoon voisi lisätä sikuria, tuota sota-aikanakin kahvin korvikkeena käytetty rohdoskasvia.
Espanjassa asuessani ehdin jopa vähän mieltyä ”sikurikahviin”, jota voi ostaa marketista ja jota monet nauttivat aamupalaksi lämpimään maitoon sekoitettuna.
Sikuria voisi viljellä myös Suomessa. Ajatelkaa, jos voisi aloittaa aamunsa puolipaikallisella kahvilla!
Emilia Voltti