LOIMAAN latujen kuntoa pystyy silmäilemään netistä ennen suksien autoon pakkaamista. Paana-latukoneeseen asennettiin seurantalaite, joka lähettää nettiin reaaliaikaista tietoa latujen ajosta.
Kaupungin ulkoliikuntapaikkojen verkkosivulta löytyy linkki, jonka voi vaikkapa laittaa oman kännykkäänsä pikakuvakkeeksi. Linkistä avautuvasta kartasta ilmenee, onko latujen teosta kulunut alle vuorokausi, alle kolme päivää vai kauemmin.
Vastaava systeemi on ollut käytössä Harjureitillä. Kaupungin laduille seuranta piti tulla vasta ensi talveksi, mutta se saatiin odotettua nopeammin käyttöön.
LATUKONE käy suosituimmilla reiteillä keskimäärin 2–3 kertaa viikossa.
– Eteläinen on niin kovalla kulutuksella, että siellä täytyy käydä usein. Mutta ei mitään jätetä tekemättä, liikuntapaikanhoitaja Anssi Salminen vakuuttaa.
Loimaalaiset ovat innokkaita hiihtäjiä, ja siksi liikuntapaikkamestari Jukka Pellin puhelin on soinut kiivaasti alkutalven. Latujen perään kysytään, ja hyvä onkin, jos tiedossa on esimerkiksi hiihtokisat.
– Tapahtumien mukaan ajellaan, ja työtä tehdään tietty muutenkin, Pelli kertoo.
VIIKONLOPPUIHIN osuneet lumimyräkät ovat työllistäneet liikuntapaikkojen hoitajia tavallista enemmän.
– Jos pyryttää, latuja koitetaan ajaa pyryn aikanakin. Ihmiset haluavat hiihtämään kelillä kuin kelillä, Salminen tietää.
Iltaisin ja viikonloppuisin latujen teossa auttaa laitosmies Ossi Parikka, arkipäivisin kunnostus on neljän miehen harteilla.
Kaupunki laduttaa Alastaron, Metsämaan, Hirvikosken, Juvan, Eteläisen ja Kertunmäen kuntoratoja. Paana-latukoneen lisäksi reittejä ajetaan kahdella moottorikelkalla.
Edellä mainittujen ”ykköslatujen” lisäksi kaupungin miehet mahdollistavat hiihto-olosuhteet kouluille, päiväkodeille ja puistoihin.
Kylille moottorikelkkoja on annettu talkookäyttöön. Kaiken kaikkiaan Loimaalla riittää kymmeniä kilometrejä hiihtolatuja nieltäväksi.
LIIKUNTAPAIKKOJEN hoitajat toivovat, että laduilla kuljettaisiin ainoastaan asianmukaisin varustein eli suksin. Harras pyyntö on hiihtäjien kanssa yhteinen.
– Hiekoitetut kevyen liikenteen väylät ovat kävelijöitä varten, ja siellä suurin osa käykin. Valitettavasti laduilla on aina jälkiä. Ehkä niitä pitkin oikaistaan johonkin, Salminen ja Pelli arvelevat.
Roskia kuntoradoilla ei näy, siitä kiitos kuuluu jälkensä siivoaville ulkoilijoille. Luonnon ”roskat” eli puiden neulaset voivat toisinaan hankaloittaa luistoa, mutta oksia pyritään karsimaan ennaltaehkäisevästi latujen tuntumasta.
– Myrskyn jälkeen laduilla voi olla katkenneita oksia, Pelli varoittaa.
Anssi Salminen ja Jukka Pelli pitävät hiihtoa erinomaisena kuntoliikuntamuotona ja suksivat mielellään toteamaan itse latujen kunnon. He vinkkaavat Eteläisen kuntoradan sopivan tasaisuutensa puolesta kaikille. Juvan nousut vaativat hiihtäjältä sisukkuutta.
– Alastarokin on aika haasteellinen, jos koko viiden kilometrin serpentiinin hiihtää. Tykkään itse eniten Kertunmäestä, siellä on hienot maisemat, Salminen kehuu.
– Ja hauskaahan se Paanankin ajo on. Hienoa, kun saa valmista aikaan, Pelli kuvailee.