ORIPÄÄ Jouko Rekolainen olisi päätynyt aikoinaan todennäköisesti metsähommiin, ellei pankkiala olisi vienyt mukanaan.
Kesällä eläkkeelle jäävä pankinjohtaja oli pääsiäisen alla viimeistä varsinaista työpäivää Osuuspankki Harjuseudun Oripään konttorissa.
Oripään Osuuspankissa hänellä ehti täyttyä taivalta 20 vuotta ja koko pankkialalla nelisenkymmentä vuotta. Kaikki nämä vuodet hän on ollut OP-ryhmän palveluksessa ja suurimmaksi osaksi pankinjohtajan tai toimitusjohtajan tehtävissä.
Osuuskuntamieheksi itseään luonnehtiva Rekolainen kehuu aatteen ominaisuuksia, kuten sen henkilö per ääni -periaatetta ja että voitto jaetaan tasaisesti omistajien kesken.
– Tämä on aidosti suomalainen pankki.
Virroilta lähtöisin oleva, lapsena Somerolle muuttanut Rekolainen on nähnyt pankkimaailmaa vakinaisella urallaan niin Turussa, Uudessakaupungissa, Lopella kuin Oripäässä. Ensimmäisissä kesätöissä hän oli Someron Osuuspankissa 1970-luvun jälkipuoliskolla.
Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän oli myös metsäojituksiin ja metsäautoteihin liittyvissä töissä nykyisessä Tapio oy:ssä sekä metsänhoitoyhdistyksessä. Hän olisi yhtä hyvin voinut hakea opiskelemaan Viikkiin maa- ja metsätieteitä, mutta opinnot kauppakorkeassa veivät voiton.
Vuosien varrelle on mahtunut paljon ilmiöitä, kuten rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja kasinovuodet, 1990-luvun lama, Yhdysvalloista maailmalle vuoden 2008 tienoilla levinnyt finanssikriisi ja sen jälkeinen totuttelu matalien, jopa miinusmerkkisten korkojen aikaan.
Rekolainen tunnistaa tarinat siitä, kuinka pankit saattoivat 1980- ja 1990-lukujen taitteen tienoilla suorastaan tyrkyttää rahaa ja kannustaa asiakkaitaan lainanottoon. Silloisesta suomalaisesta pankkisektorista hän sanoo OP-ryhmän pysyneen kuitenkin voittopuolisesti maltillisella linjalla esimerkiksi siinä, mitä tulee valuuttamääräiseen rahoitukseen.
1990-luvun laman Rekolainen luonnehtii koskettaneen ennen kaikkea yksityisiä ihmisiä, kun asuntojen hinnat ja vakuudet laskivat ja toisaalta korot nousivat. Monet ylivelkaantuivat.
– Yksityiset ihmiset saattoivat olla vaikeuksissa, kun rahat eivät riittäneet edes korkojen maksuun.
Työuran varrella yksi tuntuvimmista muutoksista on ollut pankkien tiukentunut sääntely.
Rekolainen muistuttaa, että sääntelyn perusteltuna tarkoituksena on hillitä pankkien liiallista riskinottoa. Sääntely on myös lisännyt kaikenlaista dokumentointia ja pitkittänyt monia pankkitoimintaan liittyviä prosesseja.
Hän muistuttaa, että euroalueella Osuuspankki Harjuseutua valvotaan aivan samoilla kriteereillä kuin esimerkiksi Deutsche Bankia.
Viime vuosina pankkialaa, kuten monia muitakin aloja, on myllertänyt digitalisaatio, ja esimerkiksi käteisen rahan käyttö on jäänyt sivuraiteelle.
– Nykyään lähes kaikki asiakirjat tehdään verkossa lainahakemuksia myöten, Rekolainen kuvailee ja kertoo jääneensä tietyllä tavalla kaipaamaan henkilökohtaisia pankkitapaamisia.
OP-ryhmän rakennekehitystä Rekolainen kuvailee vilkkaaksi vuosikymmenten kokemuksella.
– Silloin kun aloitin työurani, osuuspankkeja oli melkein 400. Nyt niitä on 115.
Oripäässä hän ehti olla mukana kahdessa yhdistymishankkeessa. Keväällä 2017 Oripään Osuuspankki jäi Auranmaan osuuspankkien fuusion ulkopuolelle. Sen sijaan fuusio Oripään ja Alastaron Osuuspankin välillä toteutui, ja yhdistynyt Osuuspankki Harjuseutu aloitti toimintansa viime kesänä.
Rekolainen myöntää, että Oripään jättäytyminen Auranmaan pankkifuusion ulkopuolelle harmitti, sillä pankeilla oli ollut tiivistä yhteistyötä jo ennen fuusiosuunnitelmia.
Alastaron ja Oripään yhdistymishankkeen hän arvelee toteutuneen muun muassa siksi, että kyse oli suurin piirtein samaa kokoluokkaa olevista pankeista ja molempien pankkien päätöksenteossa oli siirrytty edustajistoon, joka yhdistymisestä päätti.
Siihen, jatkuuko rakennekehitys vastaavanlaisena myös tulevina vuosina, Rekolainen naurahtaa muidenkin lähipankkien olevan tervetulleita OP-Harjuseudun sateenvarjon alle.