Alkuviikon lumipyryn jäljiltä joutui moni kaivamaan esiin jo säilöön laitetut lumikolat ja ehkä talvivaatteetkin – yksi ja toinenkin on ihmetellyt, että sää ja maisema näyttää enemmän helmikuulta kuin huhtikuulta.
Televisiosta tuttu meteorologi Kerttu Kotakorpikin jo muistutti (Yle), mitä ilmastonmuutos tekee talvillemme: talvet lyhentyvät, lumiaika lyhenee, mutta sademäärät kasvavat. Joinakin talvina sade tulee lumena, joinakin vetenä. Lämpötilat sahaavat, joten liukkautta riittää.
Ilmastonmuutosta ei ole kuitenkaan peruttu, vaikka lunta onkin nyt riittänyt… Juuri julkaistu YK:n alaisen kansainvälisen ilmastopaneelin raportti patisteli meitä muuttamaan käyttäytymistämme, jotta ilmastonmuutosta saataisiin edes hidastettua.
Turhaa optimismia ei kannata lietsoa, mutta on syytä myös välillä huomata, että voimme vaikuttaa. Se luo toiveikkuutta.
Tutkija ja tietokirjailija J. Sakari Salonen totesi saavansa lohtua toimista, joita ilmastonmuutoksen torjumiseksi on onnistuttu jo tekemään (Suomen Kuvalehti 13/2022). Reilu vuosikymmen sitten esitetyt kauhuskenaariot neljän asteen lämpenemisestä eivät ole toteutumassa, koska ihmisten tekemät vastatoimet ovat tepsineet.
Kukapa haluaisi tehdä jotain sellaista, joka ei vaikuta tai millä ei ole sittenkään merkitystä. Toiveikkuutta tarvitaan, jotta jaksamme toimia ja muuttaa asioita.