Yhdistysten vetojuhdat ja jokapaikanhöylät ovat kullanarvoisia. Silti liian usein käy niin, että joku vaan häviää, ei enää ilmesty kokouksiin tai tapahtumiin. Joku kerää hiljaista kiukkua vuosia tai vain hammasta purren jatkaa puurtamista. Ehkä kun ei ole muitakaan.
Oli arvokasta, että palkittu urheiluseura-aktiivi kertoi haastattelussamme (LL 7.4.), miten johtovastuu 1 500 pelaajan tenavaleiristä ”vei mehut” ja sai luopumaan luottamustehtävistä. Oma osansa väsymisessä oli koronatilanteella, joka teetti ylimääräistä varautumistyötä ja vaati koko talkooporukalta ekstrahuolellisuutta. (Tartuntoja oli nolla leirin yhteydessä.)
Arvokasta on sekin, että Loimaan Palloilijoiden Junioripesiksessä seura-aktiivi näyttää saavan hyvällä omallatunnolla pitää taukoa. Näinhän sen vastuullisessa vapaaehtoistoiminnassa pitääkin olla.
Meidän muiden pitää ottaa vastuuta yhdistysaktiiveista, jotka ottavat kantaakseen vastuuta meille, lapsillemme tai läheisillemme suunnatusta toiminnasta. Huomataan heidät, kannustetaan, kiitetään ja jeesataan. Jokainen meistä edes vähän.
Muuten käy pian niin, että vapaaehtoisesti ei kukaa koske mihinkään.
Onnittelut kaikille muillekin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa palkituille aktiivisille vapaaehtoisille! Ja erityisesti onnittelut seuroille, joilla niitä on – olette onnistuneet.