Olen seurannut koripalloa 70-luvulta lähtien. Bisonsin olen myös seurannut vuosia. En ole mikään asiantuntija, mutta muutamia huomioita olen kuitenkin tehnyt.
Ensinnäkin, joukkueen päävalmentaja on hyvin tärkeä joukkueelle. Jos homma ei suju, yleensä vaihdetaan valmentajaa. Näin pitäisi nytkin tehdä. Suomensarja-tasolla pärjääminen ei ole sama asia kuin voittaa pääsarjassa. Greg Gibson oli Loimaalle sopiva ja pätevä mies.
Toiseksi, myös joukkueenjohdon pitäisi osata asiansa. Konkurssiin vieneitä ihmisiä ei enää pitäisi palkata seuran töihin. En tiedä, onko heitä Bisonsissa, mutta jos on, niin on se huono juttu. Vaikka toki ymmärrän, että pienessä kaupungissa ei ole paljon valinnanvaraa.
Kolmanneksi, urheilun ei pitäisi olla liian sisäänlämpeävää touhua. Silloin ei uskalleta eikä haluta arvostella systeemiä tai henkilöitä seuran toimihenkilöissä.
Kävin syksyllä muutaman kerran katsomassa pelejä. Täytyy tunnustaa, että se peli ei innostanut minua lainkaan. Taso oli liian alhaalla, ei ollut yhtään niin sanottua supertähteä joukkueessa. Peli oli sekavaa ja heitot eivät uponneet kuin joissain satunnaisissa peleissä.
Tulin uudestaan paikalle viimeiseen otteluun. Mikään ei näyttänyt muuttuneen. Paljon hehkutettu Henttonen ei saanut yhtään mitään aikaan. Jenkit olivat surkeita, Galloway ja Thomas väläyttivät hetkittäin. Kuten koko kauden.
Levypallopeli oli samaa tasoa kuin heitotkin. Vain Vehmanen ja Heinonen pelasivat tyydyttävästi, etenkin Vehmanen. Muut kiersivät kolmen pisteen kehää eivätkä pystyneet murtautumaan puolustuksen läpi.
Tuli kaiken kaikkiaan ikävä Kottia, Mikko Koivistoa ja etenkin Jeb Iveya. Tähtiä pitää joukkueessa vaan olla, kuten 70-luvulla Turun nmky:ssä vaikkapa Tapio Sten.
Toivon kuitenkin hartaasti, että toimiin ryhdytään. Ja veikkaan, että saan kovan arvosteluryöpyn Bisonsin paikallisilta johtomiehiltä. Mutta se ei haittaa.
Tulokset ratkaisevat, ne kertovat kaiken oleellisen.
Matti Ojala