Koulujen kesälomat ovat alkamassa, mutta osalle koulujen päätöspäivä voi olla uusi askel kohti työelämää, uuden uran opiskeluja tai välivuotta. Nuoret työllistyvät nyt tilastojen mukaan todella hyvin, vaikka korona tuplasi nuorisotyöttömyyttä hetkellisesti vuonna 2020 muun muassa tiettyihin aloihin kohdistuneiden rajoitusten vuoksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteen mukaan nuorisotyöttömien määrä on nyt laskemassa historiallisen alas, mutta lukuihin vaikuttaa myös nuorempien ikäluokkien pienentyminen.
Nuorena ei kuitenkaan välttämättä heti tiedä, mikä on se oma unelmaduuni. Nykyään voi joutua tekemään erilaisia töitä elämänsä aikana, koska tilanteiden muuttuessa joitakin ammatteja joutuu vaihtamaan myös ihan tulevaisuuden muuttuvien työllisyystilanteiden takia. Ehkä käsitteen loppuelämän unelmaduunista ei tarvitse olla edes kaikkien vaihtoehto. Pakottava tarve tietää heti se tulevaisuuden ammatti kymmenien vuosien päähän voi luoda vain mielettömiä paineita, jos ei ihan heti keksi, mikä isona aikoo olla ammatiltaan.
Itse ainakin muistan nuorena miettineeni pääni pyörryksiin sitä, mikä minusta tulee isona? Halusin olla toimittaja, ekologi, hevostenhoitaja tai taiteilija. Nuoruusvuosien huumassa taitelijaura kiinnosti, mutta sain aina kuulla, ettei sillä elä. Sitten lähdin ulkomaille kokeilemaan ihan vain työelämää ja oppimaan kieliä.
Työ kuin työ on tärkeä. Tosin tärkeää on voida myös nauttia itse työntekijänä siitä työstä, mitä tekee, edes jollain tavalla, koska siellä työelämässä on tarkoitus kuluttaa iso osa elämästään. Joskus vain hyvä työympäristö ja palkka riittävät, että töissä viihtyy. Toisille taas työ on elämäntapa.
Välivuoden työpaikasta voi saada omaa unelmien palkkatyötä tai omaa yritystä varten tarvittavia kultaakin arvokkaampia taitoja. Joskus välivuosi töiden parissa voi myös kannustaa aloittamaan opiskeluja aivan uudella innolla, kun huomaakin haluavansa tehdä jotain aivan erilaista kuin mitä se välivuoden työpaikka tarjoaa itselle henkisesti. Erilaiset työkokemukset opettavat kuitenkin monesti ihan mielettömästi uusia asioita toimia ja toteuttaa myös itseään työntekijänä.
Mielestäni onkin tärkeää, että työelämää tuotaisiin entistä lähemmäksi nuoria. Vieläkin moni nuori on kertonut, ettei edes tiennyt monien ammattien olemassaoloa, koska kukaan ei sellaisista ole heille kertonut riittävästi. Ei nuorilta voi vain kysyä, mikä sinusta tulee isona. Heille tulee kertoa siitä, millaisia ammatteja on tarjolla, ja ehkä myös mahdollisesta alan työllisyystilanteesta. Myös eri alojen opiskelumahdollisuuksista pitää kertoa enemmän. Nykyään sen eteen tehdäänkin entistä enemmän suunnitelmia, että kouluissa ja myös yliopistossa työelämä tuodaan entistä lähemmäksi lapsia ja nuoria.
Marianne Rovio