Kymmenen vuotta sitten olin maanpuolustuskurssilla, jossa harjoiteltiin tilannetta, jossa kuviteltu vihollistaho oli saanut tietokoneviruksella lamautettua vesihuollon.
Kurssilaisten tuli omissa vastuuryhmissä miettiä, miten tiedotetaan kansalaisille asiasta, miten tietenkin saadaan vedenjakelu turvattua ja jälleen pyörimään, miten minimoidaan vahingot sekä estetään jatkossa vastaavien tilanteiden syntyminen.
Loimaan Lehdessä tehtiin ensimmäinen varautumissuunnitelma sikainfluenssan aikaan. Siinä mietittiin muun muassa sitä, miten lehti saataisiin tehtyä, jos suurin osa väestä olisi samaan aikaan pois.
Suunnitelmia on jouduttu todellisuudessa käyttämäänkin. Covid-pandemiassa piti miettiä tartuttamisriskejä (etätyöt) ja tietoliikenneyhteyksien katkettua olemme muutaman kerran olleet valmiudessa lähteä tekemään lehteä naapuriin Auranmaan Viikkolehteen . He ovat tehneet lehteä muutaman kerran Loimaalla sikäläisten sähkökatkojen vuoksi.
Heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan moni taho kokousti ja tarkisti varautumissuunnitelmansa. Yhteiskunnan ydintoimintojen suojaamista tehdään yrityksissä, kunnissa ja valtiolla koko ajan (LL 31.5.)), mutta jokaisella meilläkin on velvollisuutemme – tietoturva on esimerkiksi jokaisen asia.
Tieto on omaisuutta. Siihen kannattaa myös suhtautua sellaisena.
Autot, talot ja rahatkin ovat lukkojen takana, miksei siis muukin omaisuus.