Espanjassa on ollut helteistä kuukauden päivät. Onnekkaat pääsevät rannalle tai kotinsa pihalle polskimaan altaaseen lounastauolla. Ruoka valmistetaan ja nautitaan mahdollisuuksien mukana ulkotiloissa, jotta kodit eivät lämpene liikaa. Eteläeurooppalaisista stereotypioista huolimatta espanjalaiset eivät illasta pitkään tähtitaivaan alla, vaan sen sijaan lounas on päivän pääateria.
Jopa arkilounaat kodeissa ja ruokaloissa koostuvat monista osista. Lounaat alkavat ensimmäisellä lautasella, joka voi olla esimerkiksi keittoannos tai linssejä. Toinen lautanen koostuu esimerkiksi palasesta lasagnea, muutamasta kroketista ja pihvistä ja kastikkeesta. Lautasten koossa ei ole juurikaan eroa, mutta ensimmäinen on yleensä kasvispainotteinen ja toinen lihapainotteinen.
Lautasia täydennetään salaatilla, leivällä, juustoilla ja tapailla, jotka ovat tarjolla koko lounaan ajan yhteisissä tarjoiluastioissa. Tapakset tulee laittaa suoraan suuhun, eikä salaattia kuulu missään tapauksessa sekoittaa pääruuan kanssa. Tämän sain karvaasti oppia muutama vuosi sitten, kun järkytin lähimmäisiäni lappoamalla salaattia omalle lautaselle.
Lounas päättyy hedelmiin. Espanjassa kasvaa appelsiinin, omenan ja banaanin lisäksi hedelmiä, joiden olemassaolosta en tiennytkään ennen tänne muuttoa, kuten nisperoita, kaktusviikunoita ja annoonia. Nisperot ovat keltaisia ja kirpeitä, suomuannoonat vihreäkuorisia mutta sisältä kermaisia ja täynnä suuria siemeniä.
Perheet kokoontuvat lounastamaan säännöllisesti viikonloppuisin. Täällä Valencian seudulla valmistetaan useimmiten paellaa muistuttavia riisi- ja nuudelipohjaisia ruokia valtavalla pannulla.
Perhelounaat eroavat nähdäkseni suomalaisista niin, että suku kokoontuu kokonaisuudessaan jo silloin, kun ruokaa aletaan valmistamaan ja se tehdään yhdessä. Suomessa isovanhemmat usein valmistavat lounaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että Espanjassa lounastetaan kolmisen tuntia myöhemmin kuin Suomessa. Tosin Suomen aterialle harvemmin kutsutaan esimerkiksi lapsen puolison vanhempia tai naapureita, jotka sattuvat poikkeamaan kylään.
Kokkaaminen voi kestää monta tuntia, mutta kenenkään ei tarvitse kärvistellä nälästä, sillä kokkaamisen ohella napostellaan tapaita ja juodaan viiniä. Lounas etenee kuten arkisin, paitsi hedelmien jälkeen juodaan kahvia, liköörejä ja syödään vielä leivonnaisia toiseksi jälkiruuaksi. Syöminen loppuu siestaan, joka tarkoittaa pikemminkin lounaan jälkeistä sulattelua kuin torkkuja. Jälkiruoka ei päätä viikonloppulounasta, siesta päättää.
Emilia Voltti