Toisten ihmisten arvostaminen, hyvä käytös ja ystävyys. Näillä sanoilla ohjeistetaan Hymy-patsaan saajien valitsijoita. Patsaita on jaettu suomalaisille koululapsille 1950-luvulta alkaen.
Patsaat ovat jälleen näin koulunpäätösten alla puhuttaneet. Mielipidepalstoilla on tuotu esiin niiden valintatapa, jossa arat ja ujot, mutta kuitenkin patsaan ihanteiden mukaisesti käyttäytyvät lapset saattavat jäädä ilman patsasta ja ulospäinsuuntautuvammat menestyvät. Tutkijan mukaan patsaiden jakaminen luo turhaa eriarvoisuutta lasten välille. ( Helsingin Sanomat 24.5.)
Vaikka ei Hymy-patsasta olisi saanutkaan, ei vielä tarkoita, ettei olisi sitä ansainnut.
Kaikki kunnia patsaiden saajille, mutta myös muille muistutettakoon, että ilman patsastakin voi elää ja elää sen ihanteiden mukaisestikin.
Hyvä käytös, ystävällisyys ja toisten arvostaminen palkitaan arjessa vastavuoroisesti samanlaisella käytöksellä – palkintaanhan? Niin lasten kuin aikuistenkin pitää osata käyttäytyä ja haluta käyttäytyä ilman silmissä siintävää patsastakin.
Ihmisarvo ei ole patsaasta tai menestyksestä, tai kuten kolumnistimme muistuttaa (LL 4.6.), myöskään koulutodistuksen numeroista kiinni.
Ehkä patsaan jakoperusteissa pitäisi aiempaa enemmän näkyä käytöksen muutoksen palkitseminen. Se hyödyttäisi koko luokkaa.