Kun palaa lomalta töihin, ihmiseltä tivataan heti lomatarinaa. Sen pitää sisältää tahallista liioittelua, uusia makuja, paikkoja ja elämyksiä. ’’Mitä tein kesälomalla’’ on kaikkien kouluaineiden kantaäiti.
Mitäpä sitä siis… Loman alkajaisiksi sijoitin pari hemmottelusatasta itseeni. Ostin uusia sukkia ja huulikiillon. Mekon. Pari kirjaa. Ikkunaremppakauppiaalle sanoin ei, vaikka hänelläkin varmaan on perhe.
Reissasin, vähän. Pirkanmaalla Lempäälässä. Varsinais-Suomen Rymättylässä ja Turussa. Kanta-Hämeen Humppilassakin poikkesin, voi hyvä ihme sentään.
Söin jätskiä Aurajoen rannassa, suomalaisen kulttuurin syntysijoilla. Kyseessä on hieno eurooppalainen linnakaupunki, ei mikään turha kohde.
Vierelläni oli koko loman ajan tumma, komea, älykäs ja urheillessa kauniisti ruskettunut mies, joka kaatoi kylmää rypälejuomaa lasiin kun hiukan rannetta notkistin. Hän hymyili minulle ja kertoili vanhoja vitsejään.
Rakensimme yhdessä uuden terassin, mitä nyt kirvesmies vähän auttoi. Vihimme terassin juhannuksena käyttöön kolmen ruokalajin kesämenyyllä ja muutamalla askeleella villiä Americanoa. Big band soitti digitaalisesti, sillä Brian Setzer orkestereineen oli estynyt. Alemyyntien alkaessa koneistin kotia terassi-imurilla. Järkihankinta, muka.
Toivottavasti kukaan ei edellä kerrotun perusteella erehdy luulemaan, että olin kevyellä viihteellä koko loman. En toki. Luin niin korkeata kaunokirjallisuutta, etten yksin ylettänyt korkeimpiin sfääreihin. Lunttasin kirjailijan omintakeisen surrealismin ymmärtämiseen lainaälyä vierustoverilta. Syvempää sivistystä hankin tarttumalla vain sellaisiin tietokirjoihin, joista vähintään puolet on lähdeviitteitä. Ne sai nopeammin loppuun.
Vierailin journalistiystävättäreni merenrantahuvilalla. Meiltä ’’maailman parantaminen’’ sujui paremmin kuin Putinilta, mutta pakko myöntää, että sorruimme myös kevyeen juoruiluun ja kremppojen vertailuun. Valmistimme salaattia kesäkeittiössä ja nautimme lasilliset kuplivaa ennen kuin siirryimme saunarannan terassille yöttömän yön lumoon. Aivan täydellistä. Kyllä ystävyys on sitten ihanaa!
Sää ei kaikilta osin kesäkuun lomailijaa suosinut. Hiukan harmittaa kun sorruin puolustelemaan, etten niin hellepäivistä piittaa, kun töissä vihjailtiin ettei lomajaksooni niitä turhan monta osunut.
Kuittasin kostoksi, että tyttäreni oli juhannuksena purjehtimassa veneellä, jonka kipparina oli oikea merikapteeni. Veneen rantauduttua saareen illanvietto oli ollut niin lennokas, että olivat ryhtyneet perustamaan uutta uskontoa. Sellaista, joka palauttaa uskon ihmisen hyvyyteen. Voi noita nuoria, kyynisyys vasta nupullaan.
Lopuksi: lomatarinoissa ei ole olennaista se, mitä kertoo, vaan miten kertoo. Kun mökki on huvila, Turku eurooppalainen linnakaupunki, mies upeasti ruskettunut ja perunat, lohi sekä salaatti kolmen ruokalajin menyy, on kertojan elämä täydellistä.
Anu Salo
anu.salo@loimaanlehti.fi