ORIPÄÄ Meno oli vauhkoontunutta, kun Villi Ori Blues -iltatapahtuma täytti Oripään keskustan musiikilla, cruising-autoletkan hevosvoimilla ja lapsille suunnatulla ohjelmalla.
Hattarat, ilmapallot ja pomppulinnat takasivatkin sen, että Niilo, 3, ja Viivi, melkein 1, viihtyivät paikalla mainiosti.
– Kun omassa kunnassa lapsille jotain järjestetään, täytyy lähteä katsomaan, äiti Wilma Eeva kertoi.
Heille riitti tilaisuuden tarjoama rento yhdessä olo.
– Autot on sellainen, mikä itseäkin kiinnostaa. Käymme varmaan vilkaisemassa letkaa vielä, Eevat suunnittelivat.
Myös Leila Kuisma ja Marjut Rautionmaa pitivät tärkeänä oman paikkakunnan tapahtumien tukemista. He odottivat musiikkia ja tuttujen näkemistä.
– Lähdettiin liikkeelle, että tulee nähtyä toisiamme, naapurukset hymyilivät.
VILLI ORI piristi Oripään ydintä toistamiseen. Tapahtuma järjestettiin jo viime vuonna korvaamaan koronan takia peruttua Okraa, ja kunnassa haluttiin jälleen muistaa asukkaita maksuttomalla ohjelmalla.
Kunnanjohtaja Timo Tolppanen kertoi, että tapahtuman teemoja olivat lasten viihdyttäminen, bluesmusiikki sekä menopelit. Hän oli itsekin liikkeellä Harrikalla.
– Musiikkihan sopii kaikille ja on koko ajan läsnä elämässämme. Musiikki kuuluu elämään ihan kuten hengittäminen, hän pohdiskeli.
BLUESIA iltaan rytmittivät loimaalainen Matti Kukkarossa Pänd ja Micke & Lefty feat. Chef, joka saapui Oripäähän Euroopan-kiertueelta. Akustista juuribluesia soittava yhtye kutsuu itseään erikoiskeikkojen erikoisorkesteriksi, joka on esiintynyt muun muassa Lapin tuntureilla, Norjan kalastajakylissä kuin Huippuvuorillakin.
– Yleisö täytyy kuitenkin aina ostaa, Micke Björklöf, Miikka ”Chef” Kivimäki ja Ville ”Lefty” Leppänen totesivat.
– Yhtyeemme erikoisuus piilee myös siinä, että me kaikki laulamme yhdessä ja erikseen. Olemme melko viihtyttäviä, kolmikko kertoi.
VAUHTIA kaduille toi Yläneeltä lähtenyt autoletka, joka Oripäästä matkoi Auraan. Lasse ja Eija Evesti , Jere Virtanen ja Saila Evesti olivat mukana vuoden 1966 Ford Thunderbirdillä.
Jenkkiautoja harrastava Lasse kertoi viehättyvänsä niiden ajomukavuudesta, kiihtyvyydestä ja moottorin äänestä.
– V8:n kone murisee hienosti.
70-luvulla Evestillä oli parhaimmillaan 20 autoa, mutta kun hän alkoi rakentaa omaa taloa, piti ajopelien määrästä luopua ja suunnata energia muihin hommiin.
– Autojen korjaaminen on mukava harrastus, Virtanen totesi.
– Ja siten pysyy poissa kaduilta, Evesti lisäsi.
Jarkko Mäkelä kurvaili Shellille vuoden -60 Volvo PV 544:llä, jota hän kokosi kymmenen vuoden ajan. Mäkelä on aiemminkin rakentanut alusta asti Volvoja ja Kuplia, sillä miestä miellyttää tekemisen meininki. Se tosin edellyttää pitkäjänteisyyttä, varaosien metsästämistä ja taitoa tehdä mahdollisimman paljon itse.
– Nyt loppui projektit, ei jaksa enää ihan raadosta niitä rakentaa, hän nauroi ja lisäsi, että valmista autoa hän saattaisi vielä innostua tuunaamaan.
