Kaikki on nykyään haastavaa. Ei siis sillä tavalla kaikki, että elämä olisi jollain lailla muuttunut ankean tahmaiseksi räntäsateessa lyllertämiseksi, vaikka siltäkin voi ajoittain tuntua, kun syksy mitä ilmeisimmin tällä viikolla toden teolla alkaa.
Tarkoitan kaiken kattavalla haastavuudella sitä, että asiat eivät ole enää moneen vuoteen olleet vaikeita, vaan ”haastavia”. Vaikeus ei kai sovi konsulttikieleen. On vain haasteita, joiden yli voidaan yhdessä hyvällä pöhinällä benchmarkata.
No, turha tässä on konsultteja osoitella. Kaikenlaiset muotisanat resonoinneista, tulokulmista ja tiekartoista lähtien tarttuvat huomaamatta myös lehdentekijän sana-arkkuun.
Seuraavaksi aion muistuttaa puolihumoristisella otteella itseäni ja muita siitä, että kyllä, edelleen on olemassa asioita, jotka ovat vaikeita. Semminkin kun niitä on, rajaan aiheen käsittelyn keskittyen kasvattamiseen ja leikkaamiseen. Suonette minun aloittaa asioista, joiden kasvattaminen on vaikeaa.
Puutarhakasvit. Joka kesä saan itseni kiinni haaveilemasta kukkeasta perennapenkistä, pengerryksistä ja rikkaruohoilta evätyistä käyskentelyalueista tuijapensaineen, mutta olen laiska. Aikaansaamattomuus ja Suomen lyhyt kasvukausi tekevät puutarhakasvien kasvattamisesta äärivaikeaa.
Hiukset. Keittiöfiskarssit laulavat aina ennen olkapäiden saavuttamista.
Lapset. Luultavasti.
Oma pituus. Jos vain voisin, venyttäisin, vanuttaisin ja kasvattaisin itseeni viisi tai edes säälliset kolme senttiä lisää ruumiinmittaa. Helpottaisi merkittävästi esimerkiksi kaupan pakastealtaaseen sukeltamista. Muut hukkapätkät voinevat samastua.
Oman pinnan pituus. Etenkin liikenteessä. Loimaalaisittain todeten: ommuuten lyhyt!
SEURAAVAKSIotanta asioista, joiden leikkaaminen, lyhentäminen ja vähentäminen on vaikeaa.
Juusto, jos käytössä on huono juustohöylä. Tai vahingossa kuorimaveitsi. Terveisiä sinne eräälle, jonka keittiön laatikosta löytyy erehdyttävästi juustohöylää muistuttava kuorimatyökalu, ja anteeksi vielä siitä oltermannin teurastuksesta.
Aika, jonka vuosi toisensa perään käyttää veroilmoituksen täyttämiseen liittyvään vitkutteluun. Ammattimaisessa välttelytekniikassa ei puhuta viikoista vaan kuukausista.
Sokerinkulutus. ”Viisi vinkkiä makeanhimon taltuttamiseen.” Kuulostaako tutulta? Oletko joskus klikannut? Minä olen, useasti. Joka ikinen kerta se artikkeliin haastateltu hyvinvointiguru kannustaa laittamaan ateria- ja unirytmin, ostoskorin sekä itsekurin kuntoon. Eikö olisi mitään helpompaa?
Sähkölasku. Etenkin silloin, jos kilowattitunnin hinta pomppaa nelin- tai viisinkertaiseksi. Viime aikojen hintakehityksessä ei riitä enää lamppujen sammutus, totaalikieltäytyminen saunomisesta (kuinka epäsuomalaista!) tai villasukka- ja kalsaritekniikka ilmojen kylmetessä, jos mielii sähkölaskuaan pienentää. Ja sen on oikeasti aika iso ongelma monelle juuri nyt.
Kaiken kaikkiaan oman elintason leikkaaminen on vaikea pala hyviin aikoihin tottuneelle ihmiselle. Aloittaa voi juustohöylästä, mutta pakon edessä voi joutua tarttumaan isoihin saksiin. Toisaalta kulutukseen perustuvan kasvun alta voi löytyä jotain, mikä odotusten vastaisesti parantaa elämänlaatua?
Katriina Reijonen