Harjureitti
– Se suppajärvi, Enni Mustajärvi muistaa reilun kuuden kilometrin luontoretken kohokohdista.
Harjureitin kierroksella olivat jääkauden jäälohkareen aikaansaaman Kankaanjärven lisäksi herättäneet kiinnostusta myös jäkälät.
– Palleroporonjäkälä ja…, hän muistuttelee mieleensä luonto-opas Erkki Kallion kertomaa.
Harmaaporonjäkälä, auttaa kyseinen opas nuotion toiselta puolelta.
Järven ja jäkälien lisäksi päivästä jäi kotiinviemisiksi Porsaanharjun näköalalaavulta auennut maisema, joka sateen jäljiltä kylpi syksyisessä auringossa silmänkantamattomiin. Sen Enni Mustajärvi nosti myös päivän kokemusten kärkeen – sitä kelpasi kuulemma katsella nuotion ääressä eväsleipiä nauttiessa.
Huovinretken ja Lounais-Suomen latualueen järjestämässä ulkoilussa oli mukana retkeilijöitä ainakin kolmesta maakunnasta, Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Pirkanmaalta. Osa yli 70 retkeilijän joukosta tuli Turun seudulta yhteisellä bussikuljetuksella ja noin kolmasosalla käsi nousi, kun kysyttiin, kuinka moni oli Harjureitillä ensikertalainen.
Jokainen sai valita lähtikö pidemmälle reitille eräopas Jani Alinikulan ja Huovinretkeä edustaneen Markus Salon mukana vai lyhyemmälle Erkki Kallion opastamana ja Tarja Lähdemäen kaitsemana.
– Rauman Ladun houkuttelemana tultiin, Enni Mustajärven ja tämän mummin Pirkko Mustajärven kanssa retkeillyt Seppo Sattilainen sanoo.
Syksyiseen maisemaan neljän kunnan ylläpitämälle retkeilyreitistölle veti opastus.
– Tästä ei tullut pelkästään hikoilureissu, vaan myös tutustumisreissu. Erkki Kallio kertoi asioita, joita ei itse saisi selville.
Luonnon erikoisuuksien lisäksi he saivat tietoa Turun Seudun Veden tekopohjavesilaitoksesta ja sen toiminnasta harjulla.
– Suomalaiset ovat varmaan tajunneet jotain luonnon hyvänä pitämisestä, kun kaunille harjualueelle saadaan sopimaan näin monta toimintoa, hän ihmetteli ja luetteli, että ulkoilureitistön lisäksi alueella on golfkenttä, moottorirata, vedenottamo, armeijan aluetta ja ainutlaatuinen luonto.
– Ja osa alueesta on vielä Natura-aluettakin.
Hiihtämässä he ovat reitistöllä käyneet ja myös nauttimassa tarjoiluista latukahvilassa, jota vastaavaa ei heidän mukaansa ole lähiseuduilla.
– Täällä on hyvin hoidetut latureitistöt ja latukamerasta aina näkee kelin jo kotoa. Tätä voi verrata ihan Lapin hiihtoreitteihin.
Harjun vetovoimaa lisää sekin, että siellä sataa usein lähialueita aiemmin lunta, joten hiihtämään pääsee varhain.
Erkki Kallio kertoi muistuttaneensa opaskierroksella, miten monipuolisesti Harjureitin kauniissa kumpuilevassa kangasmaastossa voi ulkoilla – jo peräti 14 kilometrin valaistu osuus 28 kilometrin reitistöllä laajentaa ulkoilumahdollisuuksia myös syksyn ja talven iltoihin.
– Tekopohjavesilaitos kiinnosti ryhmässä paljon, hän huomautti.
– En osaa vaatia enempää, turkulainen Kari Loisa tiivisti Harjureitti-kokemuksensa.
– No ehkä jos haluaisi seurata lintujen kevätmuuttoa, niin täällä se voisi olla hankalampaa.
Harju oli hänelle tuttu jo ennestään hiihtolenkeiltä ja hän tiesi, että reitillä käy paljon frisbeegolfareita ja lisäksi se on hyvää sienimaastoa ja puolukoitakin löytyy. Sen huomasivat muutkin retkeläiset, jotka pitivät välillä mikrotaukoja – siis harppasivat polulta poimimaan punaisena varvikossa hohtavia marjoja suoraan suuhunsa.
Harjureitillä on hänen suhteensa myös sellainen ominaisuus, jota ei monella muulla luontokohteella ole: se sijaitsee sopivasti matkan varrella, kun hän käy Huittisissa asuvan tyttären luona.
Hän oli ehtinyt ensimmäiseen evästaukoon mennessä jo huomaamaan, että reitillä on sopivasti laavuja taukopaikoiksi ja maasto on helppokulkuista.
– Ei ole ryteikköjä.
Polkuja hän ei välttämättä itse niinkään tarvitsisi.
– Tykkään mennä reilusti metsään.
Retkillä hän hakee luonnonrauhaa ja isolla harjualueella sitä löytyy.
Sen perässä tuli Hennijoelta Alastarolta kotoisin oleva Jaakko Laaksonenkin , joka Klemelaavulla istuessaan kiitteli kangasmaaston puhtaalta tuntunutta ilmaa ja tiesi, että vaikka harjulla olisi paljonkin väkeä, sitä sinne myös mahtuu.
Ruuhkantuntua ei ole koskaan ollut, hän mietti ja samaa sanoi moni muukin retkeläinen – kun voi valita monenlaisia reittejä, ei tarvitse kulkea jonossa muutaman kilometrin ympyrää.
Hänen lapsuudessaan harjulla ei käyty, koska monillakaan ei ollut autoa. Viime vuosikymmeninä hän on käynyt reitistöllä hiihtämässä. Siitäkin sai sopivasti kuntopohjaa kesän urheilukisoihin.
– Lähes parikymmentä vuotta käytiin kirkkovenesouduissa porukalla.
KOMMENTTI Jutun takaa
Pitsaa päälle
Kiersin luontoretkeläisten mukana päivän pidemmän reittivaihtoehdon, koska olisin mitä luultavimmin johonkin suunnannut lauantaina muutenkin ulkoilemaan. Minut yllätti se, miten paljon Turun Seudun Veden toiminta kiinnosti retkeläisiä – minäkin sain vastata moneen kysymykseen yhdessä taivallettujen kilometrien varrella.
Kulkiessamme ehdin huomata muutaman sienenkin. Kameralaukkuun en viitsinyt niitä ottaa, mutta jätettyäni retkeilijät kierroksen päätteeksi makkaraa paistelemaan, hain autosta muovipussukan ja pyörähdin polulle uudelleen.
Muutenkin mukavan päivän kruunasi tattipitsa.
Kati Uusitalo