– Olin heti, että vitsit, vähänkö siistiä. En hirveästi ole käynyt Loimaalla yläasteen jälkeen, Marianne Ståhlberg kertoi.
Nokialta kotoisin oleva Ståhlberg kävi Opintiellä peruskoulun kaksi viimeistä luokkaa. Häntä ja Anna Suomista yhdisti koulussa musiikki ja etenkin Hirvikosken nuokkarin kellarissa perustettu Unikorni-bändi.
Kaksikko muisteli lämmöllä musiikinopettaja Esa Rouskua, joka kuskasi nuoria musiikkikilpailuihin ja auttoi kappaleiden äänittämisessä.
– Hän oli mullistava ihminen, joka kannusti musiikin tekemiseen, Ståhlberg ja Suominen totesivat.
He pohtivat, että 90-luvun koulumuistoihin kuuluu myös tietynlainen ankeus, sillä vuosikymmentä leimasivat laman jälkeisyys ja taloudellinen tiukkuus. Vaihtelevista ajoista suoriuduttiin ystävyyssuhteiden avulla.
– Eihän murrosiästä selviä ilman kavereita. Yläaste on muutenkin outoa aikaa, kun ihmiset ovat niin pihalla itsensä kanssa, Suominen sanoi.
He kertoivat pohtineensa, että nuoruusajoista on päässyt unohtumaan yllättävän paljon. Ståhlbergia jännitti, tunnistaako hän entiset luokkatoverit.
– Olen spekuloinut, miten ohittaa nolot tilanteet.
Nykyisin Suominen asuu Turussa ja Ståhlberg Akaassa. Ståhlberg kertoi olleensa myönteisesti yllättynyt savikaupungin katukuvan muutoksesta isoine marketteineen.
– Tunnistin aseman, se oli sellainen kuin muistin. Torilta oli hävinnyt rakennuksia ja tullut uusia tilalle. Onhan Loimaa kehittynyt, hän pohdiskeli.
Kaverisuhteet kuuluivat muidenkin luokkakokoustelijoiden parhaisiin muistoihin.
Kuopiosta Loimaalle lähtenyt Mirkka Rannikko-Ruuttunen ja ruskolainen Merja Nenonen yhdistivät kouluaikoihin myös naurun ja ilon, ja samaa he toivoivat luokkakokoukselta.
– Ihania keskusteluja ja kuulumisten vaihtoa, Nenonen kertoi odotuksistaan.
Heistä kunnan ja kaupungin rajat ylittävä suurluokkakokous oli mainio idea, ja päätös osallistumisesta oli selkeä.
– Vaikka asun etäämpänä, on kiva tulla katsomaan tuttuja, Rannikko-Ruuttunen sanoi.
Etkojen kautta juhlapaikalle saapuneet Johanna Pölkki , Tanja Juntunen , Soile Tirri ja Susanna Anttila pohtivat, että yläaste oli muutosten aikaa, jolloin kännykät alkoivat yleistyä ja koulussa opeteltiin www-sivujen näppäilyä.
– Sain seiskalla ensimmäisen kännykkäni, Ericssonin, Juntunen huomautti.
Mielessä olivat myös ysärimusiikki, koulun diskot, Tamagotchin ruokkimiset, kamalat vaatteet ja tunneilla pelleily.
Suurluokkakokouksen ohjelmaan kuului ruokailua, Loimaa-tietämystä testannut ysärivisa ja diskoilua. Entisiltä opettajilta oli saatu kirjeitä ja videotervehdyksiä, ja Opintien koulun vanhoja luokanvalvojia odotettiin piipahtamaan paikalle.
Primus motorina toiminut Anni-Maija Koskinen piti luokkakokousta oivana tilaisuutena päivittää kuulumisia ja tutustua uudelleen.
– Jos ei kouluaikana kohdannut tai ollut samalla aaltopituudella, siihen voi nyt löytyä mahdollisuuksia. Luokkakokouksessa voi löytyä yllättäviä ystävyyksiä.
