Yli sadan nuoren ja aikuisen allekirjoittama keskustelunavaus ( LL 13.9.) mopoilijoille – ja nuorille ylipäätään toivotuista alueista oli tervetullut.
Mielipidekirjoituksessa summattiin aivan oikein, että monesti mopoilu ja nuorten kokoontuminen nähdään häiriökäyttäytymisenä, vaikka se on nuorille paljon muuta: kavereiden näkemistä, itsenäisen elämän ja muun muassa liikennekäyttäytymisen opettelemista.
Monelle se tarkoittaa myös koneiden rassaamista, jonka käytännön tekemisenä ja taitojen opetteluna voisi kuvitella olevan plussaa jopa työelämässä myöhemmin. Ehkä arjen oppitunnista käy sekin, että rahan katoavainen olemus käy nuorille selväksi harrastuksen kuluja ja niiden kattamista ynnätessä.
Haastattelemamme nuoret kertovat jutussamme ( LL 21.9.), miten heihin suhtaudutaan.
Yökausien pärinää oman ikkunansa alle ei kukaan halua ja nuoret näyttävät sen ymmärtävän. Hyvä niin.
Meidän aikuisten täytyisi tosin huomata sekin, että kun niin monesta paikasta nuoret halutaan karkottaa, niin mikä tila heille jää? Jos emme halua heitä nähdä ja he eivät saa olla missään, sitä todennäköisemmin he nostavat kytkintä heti kun pystyvät ja sanovat synnyinseudulleen hyvästit.
Suomessa on tammi-heinäkuussa syntynyt noin 3 000 lasta vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Katoava luonnonvara kannattaa nähdä katoavana luonnonvarana.