14-vuotias lapsi kiusasi toista. Haukkui häntä hänen ihonvärinsä ja kehitysvammansa vuoksi.
Toistuvasti. Pitkään.
Useissa uutislähteissä kerrottiin tarkemminkin kiusaamisen tavoista. Ulkopuoliselle lukijalle niistä välittyy kuva, että kiusaaminen ei ole ollut ”ohimennen” tapahtunutta, vaan suunniteltua.
Ohimennen huutelukin tietenkin sattuu, mutta suunniteltu ehkä vielä enemmän.
Kiusaaja on nyt parikymppinen. Ja myös jääkiekkolupaus, joka ei menneisyytensä vuoksi nyt kelpaa NHL:n seuralle, joka oli hänet varannut.
Tässä joitakin viikkoja sitten meilläkin otsikoissa olleessa tapauksessa oli kyse amerikkalaisesta nuoresta miehestä, mutta viime päivien uutisointi ihan täältä meiltä, varsinaissuomalaisista kouluista toi sen mieleen. Oppilaiden toisiin oppilaisiin kohdistamaa väkivaltaa ja uhkailua sekä toisilta varastelua on ollut kouluissa jopa alaluokilla Turun seudulla.
Monet kiusaaminen, tai oikeammin väkivalta saa allergiseksi vastaavalle kohtelulle ja useimmiten aika ei todellakaan paranna, vaan saadut haavat muistetaan.
Menneisyyttään ei voi paeta kiusaajakaan, kuten jääkiekkonuoren tapauksessa nähtin. Se on hyvä kaikkien tiedostaa.
Apua tarvitsevat kaikki.
Juuri tällä viikolla neuvoin erästä esihenkilöä tapauksessa, jossa työntekijän käytös täyttää esimerkkien valossa työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit.
Tapauksiin pitää puuttua heti, sillä kiusaaminen sairastuttaa kaikki. Tekijän, kokijan ja ”sivustaseuraajat”.
Oli sitten kyse aikuisista tai lapsista.