Alastaron Urheilijat on viettänyt viimeisen pari viikkoa joulutaukoa Futsal-Liigan otteluista, mutta treenikentällä on huhkittu. Löysää ei ole varaa tällä hetkellä antaa yhtään, sillä syyskauden päättyessä – kun jokainen joukkue on kohdattu kertaalleen – AU:n sijoitus on sarjan toiseksi viimeinen.
Sija 11 on viime kaudelta tuttu, mikä johtaisi kauden pättyessä jälleen liigakarsintoihin. Sijoitus ei ole sellainen, jota AU on lähtenyt tavoittelemaan, joten loppiaisena alkavalla kevätkierroksella pistetahdin on kiristyttävä. Tuolloin AU kohtaa jälleen Valkeakosken Mad Maxin, jolle viininpunaiset kärsi kitkerän tappion ennen joulua maalein 1-2. Tappio oli harmillinen, sillä voitolla Alastaro olisi päässyt pudotuspeliviivan imuun. Runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta pääsevät pudotuspeleihin, mutta nyt etäisyys noille sijoille hieman kasvoi.
Sarja on jakaantunut kahden kerroksen väeksi. Viiden kärki on karannut muilta ja heidän perässä olevat joukkueet tappelevat jäljelle jäävistä sijoituksista. Yhteinen nimittäjä kärkiviisikon pelaajaryhmissä on se, että näistä joukkueista löytyy lähes poikkeuksetta useampi ulkomaalaisvahvistus sekä Suomen A-maajoukkuemiehiä. Yksittäisissä otteluissa tällaiset ryhmät ovat jo lyötävissä, mutta pitkässä juoksussa heidän pistevauhtiinsa on vaikea vastata, vielä.
Lohdullista AU:n tilanteessa on se, että yhdellä voitolla voi nostaa sijoitusta heti parilla pykälällä. Joukkue on myös päästänyt paljon vähemmän maaleja kuin viime kaudella. Purppuralohikäärmeet on päästänyt maaleista murto-osan ensimmäisellä jaksolla, joten joukkue on pysynyt, Akaa-vierasottelu poislukien, aina pelissä mukana viimeiselle kympille asti, mikä on ollut mielekkäämpää viime kauteen nähden.
Päävalmentaja Sami Happonen kertoi oman näkemyksensä syyskauden annista.
– Kyllä tässä taas saa pettynyt olla. Pelillisesti ollaan ihan eri tasolla viime kauteen nähden, mutta pistetilanne ei juuri ole parempi.
– Runkosarjan toisella kierroksella pitää maalinteon parantua. Ajoittain hyökkääminen puuroutuu ja maalintekoyritykset jää hieman vaisuiksi. Malttia ja kontrollia peleissä vielä lisää. Tärkeimmissä otteluissa ei myöskään saa pelata enää käsijarru päällä. Kahden edellä mainitun asian yhteensovittaminen on joskus haastavaa, Happonen puntaroi.
– Risut menee maalinteolle. Voisihan sitä kitistä, että tuomarit saisi olla parempia ja otteluohjelma säännöllisempi, mutta yksittäisessä pelissä ratkaisee aina sen päivän tekeminen. Ruusut menee parantuneelle puolustuspelille ja paremmalle harjoitusasenteelle, Happonen jatkaa.
Taustalla tapahtuu myös paljon hyviä asioita, joita on tuloksista huolimatta helppo nostaa esiin. Moni AU:n nuori pelaaja on päässyt testaamaan tasoaan hiljalleen liigavauhdissa. Loimaalainen Aake Alisaari on ollut nuoriso-osastosta se suurin läpilyöjä. Hän on saanut isoja peliminuutteja säännöllisesti ja saanut myös pään auki tehopisteiden valossa.
Kyseessä on vasta 17-vuotias pelaaja, joten Alisaaren teot ovat kiinnittäneet myös alle 19-vuotiaiden maajoukkueen valmennusryhmän huomion. Alisaari valittiin mukaan tammikuun maajoukkueleirille Eerikkilään. Alle 19-vuotiaiden futsalmaajoukkue leireilee heti 2.–4. tammikuuta.
Myös muut nuoret pelaajat ovat ottaneet niitä kuuluisia ”steppejä” pelaajina syksyn aikana. Tätä on tietysti helpottanut se, että heitä on aiemmin koulittu LoPS:ssa nimenomaan futsalin saloihin Jouni Virran ja kumppaneiden johdolla.
Joukkueen kovinta tulosta tehojen puolesta ovat tehneet Tuomas Happonen ja Ilari Mettälä. Happonen on summannut tehot 4+5. Hän lupasi Loimaan Lehdelle ennen kautta, että lukemat ovat sesongin päätteeksi 15+15, joten kymppipaidalta nähtäneen parketilla raivoisa kevätkausi. Paluun AU-paitaan tehnyt Mettälä on nakuttanut puolestaan teholukemat 6+3. Tehojen lisäksi aina hymyilevä Mettälä on tuonut myös omanlaisensa piristysruiskeen joukkueen pukukoppiin. Odotusarvot ovat vielä korkeammalla myös hänen kevätkauteen, joten eiköhän Alastarolla ole vielä liigassa sanansa sanottavana.
