SUUNNISTUS Taskulamppu, kynä ja heijastin riittivät varusteiksi Loimaan Jankon suunnistajien perjantaina järjestämässä Street-O-kaupunkisuunnistustapahtumassa.
– Turussa ja lähikunnissa näitä on ollut ainakin muutaman vuoden ajan, ja siellä ne ovat olleet niin kivoja, joten kiinnosti kokeilla täälläkin ainakin kerran, että miten porukkaa lähtee liikkeelle. Ensikertalaiselle tämä on helpompi vaihtoehto, kun ei tarvitse mihinkään pimeään metsään lähteä, järjestäjä Sanna Laine kertoi.
Normaalista suunnistuksesta poiketen rastikävijöiden tuli leimata emit-korttinsa vain ajanottoa varten; lähdössä ja maalissa. Rastikysymyksien vastaukset kilpailijan tuli täyttää kartassa mainitulle verkkosivuille, jonne myös tulokset päivittyivät. Jankko sai kokeiluun Turun Street-O:n ohjelman ensimmäistä Loimaan urbaanisuunnistusta varten.
– Jatkon suhteen ei ole mitään suunnitelmia tehty. Jos tästä tykätään, niin kyllä näitä joskus voisi olla uudestaankin. Toki täällä ei paikkoja ole kovin montaa, mutta muutama ainakin.
Street-O tarkoittaa pistesuunnistusreittiä, jossa kilpailija kerää tunnin aikana mahdollisimman paljon pisteitä eriarvoisilta rasteilta. Loimaan keskustan alueelle oli perjantaina ripoteltu 29 rastia, joissa kilpailijan tuli yhdistää tarkka suunnistustaito ja havainnointikyky. Rasteilla muun muassa etsittiin vuosilukuja ja talojen numeroita, laskettiin postilaatikoita ja napattiin kylteistä pyydettyjä numeroita.
– Mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitse metsässä aina rämpiä vaan saa kulkea kaupunkiympäristössä. Tässä saa ihan vapaasti katsella missä järjestyksessä näitä menee ja kerätä noita pisteitä, Nousiaisista suunnistamaan saapuneet Maija ja Arto Etu-Huitti kertoivat ennen rastimetsästystä.
Etu-Huitit kertoivat käyvänsä viikoittain lähialueen suunnistustapahtumissa. Kokemuksesta oli hyötyä myös perjantaisessa kaupunkiseikkailussa, mutta tapahtuma on pyritty tekemään mahdollisimman helposti lähestyttäväksi myös kokemattomille karttureille.
Kokemattomampaa, mutta itsevarmaa kävijäkuntaa edusti Jesse Suonsivu , jonka edellinen kosketus suunnistuskarttoihin tapahtui vuosikymmeniä sitten.
– Vaimo lähti laivalle ja jätti pöydälle lapun, että menkää lasten kanssa tuonne ulkoilemaan, Suonsivu paljasti.
– Vähän jännitti, että minkälainen kartta sieltä annetaan, kun en armeijan jälkeen ole suunnistanut. Mutta olin siinä jo silloin niin hyvä, että eiköhän tämä luonnistu.