Heti alkuun pitänee mainita, että tahallisesti hieman raflaavan otsikon väittämä viittaa omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseeni. Eikä siis välttämättä edusta Loimaan Lehden virallista linjaa.
Mielipiteenäkin se on hieman kärjistetty eikä aivan puhtaasti edusta edes henkilökohtaista linjaani.
Nyt kun mielipidetekniset suuntaviivat on selvitetty, voidaan alkaa väittelemään makuasioista. Niistähän toisten mukaan ei voi väitellä, ja toisten mielestä juuri makuasiat ovat kaikista väittelykelpoisin aihe.
Molempia leirejä on helpohko ymmärtää. Jokaisella ihmisellä on uniikki maku monen asian suhteen – oli kyseessä sitten ruoka, ihmiset, autot, puhelinvalmistajat tai muoti. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta, joten miksi niistä turhaan kiistelemään. Sitten taas, jos jostain kuitenkin on pakko saada väittelyä aikaiseksi, eikä urheilu tai politiikkakaan niin paljoa kiinnosta, saattaa debatti makutottumuksista tuntua jännemmältä kuin säätietojen kertaaminen.
Tylsästi ilmaistuna ananas siis mielestäni usein sopii pitsaan. Ei niinkään aina kuulu.
Ehdoton kyllä tai ei lähes missä tahansa laillisessa asiassa ei taas sovi (tai kuulu) järkevään keskusteluun. Mielipiteet kaulitaan faktoiksi ja kaikki eri mieltä olevat leimataan nopeasti pelleiksi tai ainakin vääräuskoisiksi. Sovitteleva sävy on mahdoton löytää ja lopulta ollaan sitten varmaan hiljaa? Tai sitten hyvällä tuurilla löydetään seuraava aihe, joka myöhemmin vesitetään jollain periaatteisiin nojaavilla vankkumattomilla mielipiteillä.
Onneksi pitsan äärellä ei ole edes pakko keskustella mistään. Pitsa on niin mahtava tuote, että sen nimenkin voi kielitoimiston ohjeiden mukaan kirjoittaa ihan rauhassa joko pizza tai pitsa. Itse suosin jälkimmäistä, vaikka varmaankaan niin ei jonkun mielestä sitä kuuluisi kirjoittaa.
Joku viisas on joskus sanonut, että koko maailma mahtuu pitsan päälle. En kuollaksenikaan muista, kuka näin sanoi, ja saattoi hän kyllä puhua pitsan sijaan jostain toisesta monipuolisesta tuotteesta. Mutta sopinee tuo kuvailu pitsaankin. Pohjimmiltaanhan pitsaan kuuluu vain pohja ja kastike sekä kovin usein jokin juustolajike. Ja ananas tietysti, se pitää muistaa.
Jos jotain täytteitä vielä käyttää, niin niitä voi varioida joka kerta. Pitsa itse asiassa on niin muuntautuva, että pohjan ja soosinkin voi valkata erilaisena jokaiselle viikonpäivälle. Eivätkä taloudellisetkaan rajoitteet tule ainakaan pitsanleivonnan alkuinnostuksen aikana vastaan. Innostukset tuppaavat kyllä lähtemään lapasesta ihan huolella, ja suosittelen hetken harkitsemaan hetken ennen kuin tilaa aidon italialaisen pitsauunin.
Pitsa on helpoimmillaan valmis viidessä minuutissa, mutta hifistelijät saattavat kohottaa tarkkaan mitattuja taikinapallojaan vuorokausien ajan. Ja mikä mahtavinta, niin pitsa hyvin harvoin on syömäkelvotonta.
Nerokasta.
Kalle Rajala