Kun pääkirjoituksen kirjoittaja on juuri tämän palstan kirjoittamista ennen käynyt saamassa ammattilaiselta ohjeita niskajumien helpottamiseen, ei kirjoittajalla ole mitään jakoa ihmetellä lasten ja nuorten vähäistä liikkumista ja sen vaikutusta toimintakykyyn ja arjessa jaksamiseen (LL 29.12.).
Niskahartiakipujen lievittämiseksi pitäisi venytellä ja liikunnan harrastaminenkin olisi hyväksi – esimerkiksi hiihtäminen toisi juuri passelia liikettä yläkropalle ja tietenkin lopullekin ihmiselle sydäntä myöden.
Niinpä. Kaikki me tiedämme liikkumisen hyödyt, niin me vanhemmat kuin nuoretkin. Vanhemmat voivat puolustella lasten ja nuorten patistamista liikkumaan tietenkin sillä, että me tiedämme jo omasta kokemuksesta, mitä liikkumattomuudesta seuraa.
Jos kroppa ei saa liikettä, se jumittaa. Jos jumittaa, on kipuja. Jos on kipuja tai joku muu asia arjessa painaa, ei jaksa.
Jos ei jaksa, ei liiku. Jos ei liiku, ei ole kuntoa. Jos ei ole kuntoa, ei jaksa.
Siis älkää nuoret tehkö niin kuin me aikuiset teemme, vaan tehkää niin kuin me sanomme. Liikkukaa, peuhatkaa – joka päivä vähintään niin, että tulee hiki ja hengästyy.
Eikä nuoret olisi pahitteeksi patistaa ja vahtia, että me iäkkäämmätkin teemme niin kuin saarnaamme.
P.S. Koululaisten toimintakykyä mitataan Move-testeillä – milloin olet itse testannut, pitävätkö käsityksesi omasta kunnostasi kutinsa?