Kaikki sosiaalisen median kanavat tuntuivat 14-vuotiaana jännittäviltä ja tarpeellisilta. Halusin olla mukana samoissa kuvioissa kuin sukulaiseni ja ystäväni. Loinkin siksi Facebook-tilin yhtenä ensimmäisistä tileistäni. Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan koko palvelua entisestään ja nykyään suorastaan rakastan kaikkea, mitä se voi tarjota.
Näin ollen satunnaisen ilmoituksen Facebookista saadessani en malta odottaa, mitä sieltä on tulossa. Olisiko tällä kertaa tarjolla stereotyyppistä keskustelua sukupuolista tai seksuaalisesta suuntautumisesta? Vai olisiko vuorossa kenties julkisuuden henkilöiden haukkuminen niin kuin he eivät olisi ihmisiä? Ehkäpä kävisi tuuri, ja saisin lukea vapaata keskustelua nykynuorison ongelmista?
Facebookin kommenttiketjut ovatkin kerrassaan hyvin avartavia. Toisiaan täydentävät argumentointivirheet keskusteluissa todella laajentavat lukijan mielenmaisemaa. On mahtavaa huomata, kuinka helposti perusteluissa luotetaan yhden tutun lausahduksiin toissa päivänä. Samanaikaisesti virallisiin tutkimustuloksiin kuitenkin suhtaudutaan skeptisesti. Myös rasismiin ja ennakkoluuloihin pohjautuvat kommentit todella saavat hymyn huulille.
Tällä hetkellä olen saanut nauttia hedelmällisestä keskustelusta muun muassa uuden translain ja vanhojen tanssien myötä. Translain kohdalla Facebook on toiminut kuin argumentointivirheiden ihmemaana. Kommenttikentät ovat nimittäin täynnä kaltevan pinnan argumentteja ja olkiukkoja. Ahdasmielisyys ja empatiakyvyttömyys myös pääsevät loistamaan tämän aiheen tullessa esiin. Onkin hienoa, kuinka omaa käytöstä ei tarvitse miettiä pätkääkään, ennen kuin kirjoittaa ajatuksensa internetiin.
Vanhojen tanssit taas ovat tuoneet pintaan keskustelua siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Miksi ihmeessä kukaan haluaa näyttää nätiltä ja käyttää rahaa mekkoihin, kun ennen ne kaivettiin isovanhempien ullakolta? Eihän nykynuorison oma nautinto ole tärkeää, jos se suututtaa muut sukupolvet.
Kokonaisuudessaan rakastan sitä, kuinka tämä ihana palvelu estää oman käsitykseni modernista maailmasta. Se rikkoo väärän käsitykseni siitä, että kaikki ihmiset olisivat suvaitsevaisia ja kunnioittaisivat muita ihmisiä. Ei nimittäin ole mitään parempaa kuin lukea aikuisten ihmisten riitelyä siitä, voivatko miehet käyttää meikkiä tai onko ilmastonmuutos totta. Ei ole mitään parempaa kuin päivittäin muistaa, että ahdasmielisiä ihmisiä edelleen parveilee joka paikassa.
Kaiken tämän johdosta toivonkin, ettei kukaan muuta käytöstään tai kommentointityyliään missään sosiaalisen median palvelussa – etenkään Facebookissa.
Mona Lehto