ORIPÄÄ Hiljattain Oripään uutena varhaiskasvatuspäällikkönä aloittaneella Tanja Yrttiaholla on yli 40 vuoden kokemus päivähoidosta.
Yrttiaho puhuu mielellään asioista asioina eikä vihjaillen. Ehkä siksi hän sanoo kiertelemättä myös sen, että Oripäähän pitäisi rakentaa uusi, riittävän suuri päiväkoti. Hänen mukaansa yksikkö tarvittaisiin sekä oman kunnan että muuttoliikkeen tarpeita ajatellen.
Oripään varhaiskasvatuksen tilakysymykset olivat esillä etenkin viime syksynä. Esimerkiksi ison lapsimäärän takia yhdelle Kultasiiven päiväkodin lapsiryhmälle työstetään parhaillaan tiloja kunnanvirastoon.
Aivan loppuvuodesta koko Nallenkolon päiväkodin toiminta puolestaan päätettiin siirtää kunnanvirastoon Nallenkolossa ilmenneiden korjaustarpeiden myötä. Yrttiaho muistuttaa, että Nallenkolon kohdalla puhutaan väliaikaisista tiloista kunnanvirastossa.
Kokonaisuutena hän on sitä mieltä, että Oripään varhaiskasvatus on nyt ripoteltuna sinne tänne pieninä yksiköinä. Tämä lisää niiden haavoittuvuutta esimerkiksi henkilöstön äkillisten sairauslomien myötä.
Uuden päiväkodin eteenpäinviemisen voi kenties nähdä myös hänen tehtävänään varhaiskasvatuksen päällikkönä.
– Siitä en luovu.
Kittilästä kotoisin oleva Yrttiaho on tehnyt pisimmän työrupeaman lastentarhanopettajana Turussa, yli 30 vuotta, mutta hänellä on kokemusta työstä myös Oulusta, Kittilästä ja Helsingistä.
Turussa asuessaan, muutama vuosi sitten hän löysi miehensä kanssa Loimaan ja Mellilän välimaastosta vanhan mummonmökin. Paikka lumosi hänet.
– Puut antavat kivasti suojaa. Täällä on rauhallista ja suojaisaa.
Enää Yrttiaho ei elättele ajatuksia paluusta Lappiin aikanaan eläkepäivien viettoon. Hän kokee etelässäkin palanneensa sikäli juurilleen, että hän saa asua rauhassa metsän reunassa. Eteläisen Suomen etuna hän pitää sitä, etteivät sääsket eli hyttyset kiusaa niin paljoa kuin pohjoisessa ja pihamaan hoitokin on antoisampaa, kun kukat kasvavat ihan eri tavalla kuin Kittilässä.
Kun paikka Oripään varhaiskasvatuksen päällikkönä aukeni, Yrttiaho ajatteli, että hänellä on vielä annettavaa varhaiskasvatuksessa hallinnollisella puolella. Pitkään varhaiskasvatuksen opettajan työtä tehneenä hän sanoo, ettei fysiikka vain enää riitä konttaamaan polvillaan lattialla lasten kanssa. Silti tarvittaessa hän ryhtyy yhä muun henkilöstön avuksi ja menee mukaan lapsiryhmään.
Yrttiaho kokee, että hänen oli sikäli helppo tulla Oripään varhaiskasvatuksen päällikön tehtävään, koska hänen edeltäjänsä Henri Ojala oli tehnyt hyvää pohjatyötä.
Runsaan kahden viikon työkokemuksella Oripäässä hän tuntee saaneensa aikaan hyvän keskusteluyhteyden ja että asioita pystyy hoitamaan. Yhtenä edellytyksenä on se, että tieto kulkee ihmisten kesken.
Pitkän työkokemuksen pohjalta Yrttiaho korostaa laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä.
Hän on kiitollinen nykyhallituksen lainsäädännölle siitä, että varhaiskasvatuksessa ollaan vuoteen 2030 mennessä palaamassa aiempaan käytäntöön siitä, että lapsiryhmässä on oltava kaksi opettajaa.
– Silloin kun minä valmistuin vuonna 1984 lastentarhanopettajaksi, ryhmässä oli kaksi lastentarhanopettajaa. Se oli hyvä pedagogiikan kannalta. Nyt ryhmissä on yksi opettaja, hän havainnollistaa ja sanoo, ettei välttämättä aina sitäkään.
Yrttiaho katsoo, että 1990-luvun lama teki paljon hallaa ja hän kokee varhaiskasvatuksen olleen käymistilassa siitä lähtien: yhteiskunnan vaatimustaso on noussut, kiire ja talousajattelu ovat vallanneet myös päiväkoteja. Mitoitukset on vedetty tiukkaan ja kaikenlaisia mittareita on kehitetty, mutta huomioivatko ne sen, mitä lapset saavat.
Hänen mielestään varhaiskasvatuksen työolot pitäisi saada kuntoon, jotta ihmiset pysyisivät alalla eivätkä palaisi loppuun. Esimerkiksi sijaistamiset ja henkilöstön vaihtuvuus heijastuvat varhaiskasvatuksen laatuun ja lapsiin, mutta kuluttavat myös työntekijöitä.
Hämmästystä Yrttiahossa herättää myös päiväkoteja – ja miksei muitakin työpaikkoja – 1990-luvulta vallannut ajattelu siitä, että kaikkien pitäisi tehdä kaikkea. Kuuluuko esimerkiksi lasten lelujen peseminen päiväkotien hoitohenkilökunnan tehtäviin vai pitäisikö heidän antaa keskittyä ja erikoistua siihen, minkä he parhaiten osaavat.
– Paljon on töitä, jotka eivät oikeastaan kuulu kenellekään.
Työntekijöiden jaksamisen kannalta Yrttiaho pitää tärkeänä vertaistukea ja hän haluaisi, että esimerkiksi nuorten työntekijöiden perehdyttämisessä voitaisiin hyödyntää vanhaa mestari–kisälli -mallia. Opinnot antavat teoreettisen pätevyyden, mutta monen käytännön asian ja hiljaisen tiedon nuori työntekijä saisi rauhassa oppia vanhemman kollegan ohjauksessa.
Kuka?
Tanja Yrttiaho
Oripään kunnan varhaiskasvatuksen päällikkö.
Syntynyt vuonna 1961, kotoisin Kittilästä.
Asuu Loimaalla.
Kouluttautunut lastentarhanopettajaksi. Täydentänyt opintojaan muun muassa taidekasvatuksella.
Perheeseen kuuluvat mies, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
Harrastaa lukemista ja neulomista. Lukee mieluiten romaaneja, ammattikirjallisuutta ja dekkareita.