Yksikään autoilija ei ole varmasti välttynyt siltä ohikiitävältä hetkeltä, kun auton keulan ohi vilahtaa tumma hahmo henkensä hädässä loikkien. Tilanne on ohi yhtä nopeasti kuin se siihen tupsahtikin. Perään katsova ei näe kuin kiireesti metsään pomppivan valkoisen takapuolen ja pystyhännän. Tapahtuman jälkeen ratissa olijan sydän hakkaa joka kerta hullun lailla, eikä siihen ikinä totu.
Saviseutu kuuluu alueeseen, jossa valkohäntäpeurat viihtyvät erityisen hyvin. Jo vuosia niiden määrät ovat olleet kasvussa, eikä mikään metsästys ole tuntunut tehoavan. Vihdoinkin tilanne on muuttumassa (LL 25.2.), kiitos metsästäjien ja muuttuneen pyyntitaktiikan. Kun ennen piipuntähtäimeen otettiin mielellään se metsän komeasarvisin uros, nykyään tiedetään, että tehokkainta on kaataa kiivaaseen tahtiin jälkeläisiä synnyttävä naaras. Näin tuottoa on saatu pienemmäksi, mikä alkaa väistämättä näkyä eläinmäärissä. Vaikka valkohäntäpeurojen lukumäärää on vaikea arvioida, jotain kertoo kuitenkin se, että kuluneella metsästyskaudella niitä kaadettiin Loimaan seudulla huomattavasti viime vuotta vähemmän.
Suunta on siis oikea, mutta edelleen autoilija saa olla tarkkana. Valkohäntäpeuroja vilahtelee vieläkin, vaikka ei ehkä ihan niin paljon. Myös metsästäjien työ jatkuu edelleen, sillä saavutettua tasoa ei saa päästää kasvamaan. SH