– Jokaisella toimialalla on tällä hetkellä esimerkiksi haasteita löytää osaavia työntekijöitä. Miten Varsinais-Suomi saadaan menestymään osaavan työvoiman haasteessa ja kilpailussa suhteessa muihin maakuntiin, Suomessa ja globaalisti, Varsinais-suomen yrittäjien Hanna Munter pohjusti Loimaan Yrittäjien järjestämän vaalipaneelin keskustelua.
Kun ehdokkaista osa muistutti kansanedustajien ajavan koko Suomen asiaa, hän perusteli maakunnallisen näkökulman kysymistä sillä, että esimerkiksi työvoimasta kilpaillaan maan sisällä, ja jopa globaalisti.
– Sillä on merkitystä, miten Varsinais-Suomi näyttäytyy tässä kokonaisuudessa. En kehota suoraan vetämään kotiinpäin, mutta vähän sinnepäin. Kun tulette valituksi, niin saattaa tulla eteen tilanne, jossa olette tekemässä päätöstä, kuuluuko hallitusohjelmaan tunnin juna -päätös, joka on varsin vahvasti varsinaissuomalainen elinvoimapäätös.
Paneeliin osallistuneet ehdokkaat eivät siltikään olleet kaikki astumassa siihen junaan. Timo Tamminen (sd.) totesi asettaneensa maakuntavaltuustossa ehdoksi maakunnan kärkihankkeen toteuttamiselle sen, ettei se vaikuta Ysitie- tai lähijunahankkeiden etenemiseen.
– Se luvattiin, että ne eivät jää tunnin junan jalkoihin.
Perussuomalaisten Sini Peltonen haluisi nähdä laskelmia tunnin junasta, ja muistutti, että pitää edetä realiteettien mukaan eikä unelmien. Samaa sanoi Antti Riuttaskorpi (kd.), sekä taivassalolainen Milla Lahdenperä (kok.), vaikka halusikin tunnin junan eteenpäin katsomisena.
– Toisaalta kuljen aika paljon maanteillä, ja ne ovat aika surkeassa kunnossa. Ehkä lähtisin niitäkin rahoittamaan.
Maarit Koivisto (vas.) näki saatavaan hyötyyn nähden tunnin juna -hankkeen kustannukset huomattavan suurina ja Mikko Vuolle (kesk.) ihmetteli myös, miksi miljarditolkulla maksava hanke tehtäisiin 17 minuutin matkustusajan lyhennyksen tähden.
Sen sijaan hän parantaisi nykyistä liikenneverkostoa – teitä, lähijunaliikennettä ja myös tietoliikenneverkkoja.
Maskulainen Rami Käkönen (vihr.) toivoi, että tunnin junan sijaan miljardeja sijoitettaisiin vihreään siirtymään – vetyinfrastruktuuriin, jotta saadaan raskas liikenne vaikka ensimmäisenä vedyn varaan ja pois fossiilisista polttoaineista.
Milla Lahdenperä uskoi maakunnan toimivaan koulutusjärjestelmään lukuisiin ammatti-instituutteihin, ammattikorkeakouluun ja yliopistoihin.
– Ne kehittävät ja tuottavat meille työvoimaa ja tutkimusta alueellisesti nimenomaan niihin työpaikkoihin, hän totesi, mutta kehittäisi oppipoika-kisällijärjestelmästä alueellisen osaamisen kasvattajan ja työvoimatarpeen täyttäjän.
Maarit Koivisto (vas.) ehdotti oppisopimuskoulutuksen parantamista nostamalla siitä yrityksille maksettavaa korvausta. Hän ei perisi myöskään lukukausimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksuja, sillä ne estävät motivoituneiden, korkeakoulutusta haluavien ihmisten tulon Suomeen.
Hanna Munter muistutti, että oppisopimus ei ole yrityksille kannattavaa siitäkään syystä, että opiskelijalle maksettava palkka ei vastaa tämän taitotasoa, vaikka palkkaa maksetaankin matalimman palkkatason mukaan.
– Esimerkiksi Saksassa taso menee porrastetusti ja kannusteiden mukaan eteenpäin.
Sini Peltonen harmitteli suomalaista koulutusjärjestelmää jähmeäksi ja pitkäveteiseksi ja ihmetteli, miten vaaditaan sertifikaatteja ja koulutuksia, jotka antavat vain teoreettisen osaamisen, mutta eivät oikeasti tietotaitoa, joilla oikeasti pärjää työssä.
– On ihan hulluksi rakennettu järjestelmä. Olen ammattikorkeakoulutettu merikapteeni ja en kelpaa kaupan hedelmä-vihannesosastolle, kun en ole käynyt koulua hedelmä-vihanneksista.
Parhaillaan itse oppisopimuksella baarimestariksi opiskeleva yrittäjä Rami Käkönen (vihr.) kehui oppisopimusjärjestelmää, mutta kaipasi enemmän tietoisuutta sen mahdollisuuksista esimerkiksi yrittäjille.
Hän huomautti, että rahoitushankkeet kohdistuvat väärin – perustutkimukseen pitää antaa laaja-alaisesti rahoitusta, mutta kaupallistamisessa hakea todellisia kärkihankkeita.
– Meidän täytyy panostaa siihen, että meillä on Varsinais-Suomessa korkeakoulut, joihin oikein halutaan. Lisäisin yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten välillä. Olen kuullut, että ainakin ammattikorkeakoululla on siinä parantamisen varaa, Mikko Vuolle (kesk.) ehdotti.
Antti Riuttaskorpi (kd.) kiitteli ehdokkaiden hyviä ajatuksia, mutta muistutti, että puhumalla asioita on kyllä helppo järjestää, mutta myös toteutus vaaditaan.
– Jos maataloudessa vaan kuvittelen, että kylvän, niin ei sieltä kyllä mitään tule, kyllä minun täytyy tehdäkin se.
Sini Peltosen (PS) mielestä valtioneuvosto ja valtionvarainministeriö ovat tehneet virheitä, joiden vuoksi sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota ei pystytä rahoittamaan.
– En lähtisi syyllistämään työttömiä siitä, jos ei ole töitä, tai että työttömiä on kortistossa myös väärin perustein. Myös työttömyys-työllisyystilastot on aika paljon kikkailuja, hän sanoi.
Timo Tamminenkaan ei rankaisisi työttömiä ansiosidonnaisen lyhentämisellä.
– Suurin osa on sellaisia, jotka menisivät töihin vaikka samana päivänä oli se ansiosidonnainen kuinka pitkä hyvänsä.
Vasemmistoliiton Maarit Koivisto haastoi paneelin järjestäjät faktoissa ja kysyi, mihin tieto siitä, että Suomi tasaa eniten tuloeroja maailmassa.
– Siitä huolimatta meillä on edelleen erittäin suuret hyvinvointi- ja terveyserot liittyen sosioekonimisiin eroihin ja myös tuloerot ovat olleet kasvussa 1990-luvulta saakka.
Hänen mielestään puolueen pitkään ajama perustulo ratkaisisi aika monet sosiaaliturvan ongelmat, kuten lyhytaikaisen työn vastaanottamisen kannustinloukut.
Sosiaaliturvan uudistamisen tavoitteena tulisi olla köyhyyden vähentäminen, jossa onnistutaan vain tekemällä tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa ja takaamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee olla riittävät, jotta varmistetaan, että kortistossa on vain työkykyisiä ihmisiä, eikä sellaisia jotka kuuluisivat eläkkeelle tai sairaslomalle
– Ansiosidonnaisen leikkaamisella ei olisi selvitysten mukaan työllisyyttä lisäävää vaikutusta. Pitkäaikaistyöttömillä pitäisi olla subjektiivinen oikeus palkkatuettuun työhön esimerkiksi vuoden työttömyyden jälkeen.
Hanna Munter puolestaan kysyi, että mistä työpaikka pitkäaikaistyöttömälle tulee?
– Työpaikka voi palkkatuettuun työhön tulla yrityksistä tai julkiselta sektorilta.
– Koko työmarkkinakenttä on muuttunut, mutta sosiaaliturvan perusrakenteet ovat pysyneet aika muuttumattomina. Tuloerojen tasaaminen on ok, koska sillä luodaan vähemmän polarisoitunut yhteiskunta, mutta on eri kysymys, kuinka paljon niitä tasataan, Rami Käkönen (vihr) pohti, ja sanoi olevansa valmis tinkimään esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan 400 päivän kestosta.
Milla Lahdenperä (kok) kannatti sosiaaliturvan muutosta ja puolittaisi ansiosidonnaisen keston sekä porrastaisi muita tukia.
– Hyvinvointiyhteiskunta määräytyy sen perusteella, miten kannamme vastuuta heikoimmista. Tällä hetkellä sosiaaliturva, vuokratuet ja kaikki on nostettu niin suuriksi, että työntekijät eivät vastaanota työtä, joka olisi tarjolla ja lyhytaikaisen työn vastaanottaminen ei kannata. Työttömissä on runsaslukuisesti työttömiä, jotka ovat työkykyisiä ja heidät tulisi saada töihin takaisin, koska on työntekijäpula.
Aitoa kannustamista työhön hakeutumiseen ajoi Mikko Vuolle. Hän porrastaisi tukea – ei puoleen, mutta vaikka kolmeensataan päivään.
– Tuntuu kohtuuttomalta, että Suomen politiikka on niin lösää, että jaellaan rahaa sinne sun tänne. Ilman muuta pitää auttaa niitä ihmisiä, jotka todella sitä tarvitsevat ja tietenkin tasapuolisesti, Antti Riuttaskorpi totesi.
KOMMENTTI
Lapset ja perintövero
Yrittäjien paneelin sisällöksi oli etukäteen listattu kahdeksan teemaa, joista kaikkiin ei parissa tunnissa ehditty syventyä.
Noin kolmenkymmenen ihmisen kuulijakunta oli aktiivinen. Yleisössä istunut Kristillisdemokraattien Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Mimosa Helander kysyi ehdokkaiden kantaa lapsivähennyksiin ja ”lapsivaunurahaan”, ja huolta pienestä syntyvyydestä tuotiin muutenkin esiin.
Perintöveroja käsiteltäessä osa ehdokkaista näytti vähintäänkin vihertävää valoa niiden poistolle. Se sai illan raikuvimmat aplodit.
Kati Uusitalo