Ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa yksin. Että pääsisi purkamaan sydäntään.
Loimaalla on juuri valmistunut joukko tukihenkilöitä tukemaan vakavasti sairaita (s. 6). Tukihenkilöä tarjotaan potilaille, kun nämä siirtyvät saattohoitoon tai sairauden oireita lievittävään palliatiiviseen hoitoon.
Tukihenkilöt antavat potilaille aikaa, jota hoitohenkilökunnalla ei välttämättä ole. Kuoleman lähestyessä ei voi hosua, ja tukihenkilö onkin tukena ilman kiirettä.
Jokainen tuettava saa päättää, millaista tukea hän tarvitsee milläkin hetkellä – sairaalapappi Anne Mäkelä kertoo jutussamme, miten monelle mieleen nousee erilaisia huolenaiheita. Kuolema saattaa myös pelottaa tai elämästä ja läheisistä luopuminen voi surettaa.
On hienoa, että tällaista tukea voidaan seudulla tarjota. Kiitos siis seurakunta, terveydenhuolto ja vapaaehtoiset.
Kukapa meistä ei toivoisi, että toiset ihmiset olisivat läsnä. Ihan siinä. Ilman huomiota varastavia piipityksiä tai kiirettä muualle.
Elämä ei ole toisaalla, se on tässä ja nyt.
P.S. Toisille ihmisille voi olla läsnä vaikka huomenna, kun kalenterissa on naistenpäivä. Hyvä päivä läsnäoloon on toki tänäänkin.