Näin eduskuntavaalien kynnyksellä on hyväkin miettiä, miksi lakeja säädetään. Nehän näyttävät meille paitsi sen, mitä ei saa tehdä, niin myös sen mitä tulisi tavoitella.
Koulu- ja Kela-kyydit pitäisi ajaa yhä ympäristöystävällisemmillä ja energiatehokkaammilla ajoneuvoilla (LL 8.3.). Sitä estää kuitenkin sopivan kaluston saatavuus, sen hinta ja soveltuvuus pitkiin matkoihin.
Kuljetusala toivoo ammattidieseliä, eli polttoaineveron palautusta kuorma-autojen ja linja-autojen haltijoille sekä takseille. Sen he uskovat parantavan alan yrittäjien investointikykyä. Samoin asialistalla on sellainen latausinfra, joka käytännössä ei katkaisisi ajoja kesken päivän paljon sen enempää kuin dieselin tankkaaminen.
Kun palvelut keskittyvät, kyytejä tarvitaan lisää muuallakin kuin koulukuljetuksissa ja vammaisille. Kaikkia palveluja kun ei voi tyystin digitalisoida.
Päästösäästöjä tarvitaan – miten kuljetusyrittäjille, tai yrittäjille ylipäätään luodaan sellaista näkymää tulevasta, että he uskaltavat investoida ympäristöystävällisempään kalustoon ja tuotantoon?
P.S. Mielenkiintoista on sekin, että yrittäjät kokevat sähköautojen akustojen nykykantamat maaseudun pitkille matkoille riittämättömiksi. Miten pitkiä kuljetusmatkoja esimerkiksi pienten koululaisten tulisi jaksaa – sähköauton kantaman verran vai pidemmälle?