Eeva Kilven kenties kuuluisimmassa runossa runon puhuja kertoo, millä kaikilla tavoilla aikoo seuraavana päivänä itseään helliä. Nukkumaan mennessään hän suunnittelee: ”Huomenna minä lämmitän saunan/ pidän itseäni hyvänä/ kävelytän, uitan, pesen – –.” Lyhyestä runosta huokuu valtava määrä lämpöä.
Ajattelin runoa eilen saunassa. Minulla ja puolisollani on tapana saunoa sunnuntaisin, jotta on puhdistautunut tulevaan viikkoon. Saunomiseen kuuluu huolellisen puhdistautumisen lisäksi toisen harjaaminen saunaharjalla.
Viime sunnuntaina saunoin kuitenkin yksin. Silloin runo tuli mieleen. Ajattelin sanamuotoja, joita puhuja käyttää: hän ”kävelyttää itsensä” eikä esimerkiksi ”käy kävelyllä” ja ”pesee itsensä” eikä puhukaan ”peseytymisestä”. Näin runosta syntyy mielikuva, että nainen kohtelee itseään kuin pitäisi huolta toisesta henkilöstä.
Harjasin itse itseni sunnuntaina saunaharjalla, vaikka yleensä kumppani tekee sen. Miksipä ei.
Ajatus itsestään huolta pitämisestä niin kuin pitäisi huolta ystävästä tuntuu lohdulliselta. Kilven runo saa itsestään huolehtimisen vaikuttamaan helpolta ja oikealta ehkä siksi, että tavat, joilla runon puhuja pitää itseään hyvänä, ovat kovin pieniä ja arkisia. Ei tarvita mitään sen kummempaa, ei liioin maksullista, eikä tarvita kaikkeen aina toista ihmistäkään, kun on itse itsensä ystävä.
Valitettavasti monelle naiselle on vaikeaa suhtautua omaan itseensä ystävänä. Toisen kohteleminen lempeästi on itsestään selvää, oman itsen kohdalla se vaatii asettumista. Kun nainen on ankara itselleen ja moittii itseään, voidaan kysyä: Mutta puhuisitko sinä ystävällesi noin, jos ystäväsi olisi mokannut? En tietenkään, on vastaus. Muutos oman pään sisällä ei kuitenkaan tapahdu nappia painamalla.
Onneksi muutosta voidaan avittaa eteenpäin. Itseään voi oppia hellimään pienillä arkisilla tavoilla, vaikka ajatus itsensä rakastamisesta olisi mahdoton ja itsensä hyväksyminenkin työn ja tuskan takana. Olkoon se sitten miten arkinen tahansa – päiväunet, iltakävely, sauna. Kukkia voi ostaa myös itselleen, laulaa Miley Cyrus. Vaikka saunaharjauksessa on mukavaa, kun toinen harjaa, voi harjata kuitenkin myös itse, sekin on rakkaudellinen teko.
Visaisempi saattaa olla runon loppupuoli, joka kuuluu näin: ”– – puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.” Monelle itsensä kehuminen on mahdoton ajatus, eikä asiaa auta Suomen vaatimattomuuskulttuuri.
Mitä jos kokeilisimme sellaista, että huomenna 8.3., naistenpäivänä, jokainen kehuisi jotakuta itselleen tärkeää naista? Jos on vaikeaa kehua itseään, myös toisen ihmisen kehumisesta tulee hyvä mieli. Hyvä tapaa synnyttää hyvää. Uskon, että ne lempeät sanat omalle itsellekin löytyvät joskus. Eikä näidenkään asioiden tarvitse olla maailmaa mullistavia.
Näiden ajatusten myötä toivotan hyvää huomista naistenpäivää kaikille! Erityisesti muistan oman elämäni pieniä urheita naisia: isoäitiä, äitiä ja siskoa. Ja itseäni.
Mira Kreivilä